Terveisiä Lempäälästä!

HOPE-ope Minna Järvinen ohjaa ensimmäistä asiakastyötä, joka toteutetaan osuuskunta Arteklaanin kautta.

PIRKOn Lempäälän toimipisteeseen on syntynyt osuuskunta Arteklaani. Käsi- ja taideteollisuusalan osuuskunta perustettiin 23.10. yhteensä 17 perustajajäsenen voimin. Hienoa – onnea Lempäälä!

Sain tänään käydä katsastamassa osuuskunnan alkutaivalta HOPE-ope Minna Järvisen johdolla. Osuuskunnan ensimmäistä asiakastyötä tehdään jo vaatetuksessa, ja ainakin koru- ja metallituotevalmistuksessa sekä puualalla on osuuskunnalle sopivia töitä tiedossa.

Uusia opiskelijoita innostettiin tänään mukaan osuuskuntaan infotilaisuudessa, jonka vaatetuksessa opettava Minna Järvinen piti yhdessä puualaa opettavan Esko Lovikan kanssa.

Lempäälän opiskelijaosuuskunnan malli on kehitetty Taitokatu-hankkeessa, joka toimii tiiviissä yhteistyössä HOPE-hankkeen kanssa.

Kirjoittelen piakkoin lisää Arteklaanista tuohon etusivulle.

~ Hanna

Loimaan osuuskunta on syntynyt

Sisustus- ja puualan opiskelijat ovat juuri perustaneet osuuskunnan Loimaalle.

Loimaalta kuuluu komea uutinen: käsi- ja taideteollisuusalan osuuskunta on perustettu. Osuuskunnan jäsenet allekirjoittivat virallisen sopimuksen Loimaan ammatti- ja aikuisopiston kanssa viime torstaina 5.11. Varsinainen osuuskunnan perustamispäivä oli 22.9.

Perustajajäsenistä suurin osa on sisustus- ja puualan opiskelijoita. Osuuskuntainnosta Loimaalla kertoo hyvin se, että kahdeksan perustajajäsenen joukko on jo nyt ehtinyt kasvaa kahdella.

– Tämä on meille tosi iso juttu. Osuuskunnan perustamisesta on puhuttu jo paljon ennen HOPE-hanketta ja sille on ollut kova tarve, toteaa HOPE-opettaja Minna Strander.

Pelisäännöt selviksi

Yrittäjyyteen on Loimaan ammatti- ja aikuisopistossa aikaisemminkin valmentauduttu monin tavoin. Oppilaitoksen tiloissa on esimerkiksi monena kesänä työskennellyt kesäyrittäjiä, jotka ovat toimineet yrittäjämäisesti.

Osuuskunta antaa selkeät pelisäännöt moneen asiaan, esimerkiksi siihen, miten rahaliikenne kulkee. Minnan Strander näkee osuuskunnan etuna myös sen, että yrittäjyys nousee oppilaitoksessa enemmän esiin.

– Hinnoittelusta ja muusta yrittäjyyteen liittyvästä keskustellaan opiskelijoiden kanssa nyt enemmän kuin koskaan ennen. Heillä on selkeä into ja suurempi tarve saada tietää asioita.

HOPE on tärkeä

HOPE-hankkeella oli Minnan mielestä ratkaiseva merkitys osuuskunnan synnylle. Hän ei usko, että tarpeeksi rohkeutta olisi muuten löytynyt ainakaan tässä aikataulussa.

– Keväällä minulle tuli oikeastaan työtehtäväksi alkaa puuhata osuuskuntaa, ja HOPE part II:n kautta siihen saatiin resurssejakin. Apu, joka on tullut verkostolta ja muilta olemassa olevilta osuuskunnilta, on ollut ratkaisevan tärkeä.

HOPE-opettajaa tarvittiin eniten alkuvakuuttelussa kertomassa osuuskunnan hyödyistä ja selittämässä, että se todella kannattaisi. Kysymyksiä riitti ja tsemppausta kaivattiin.

Alun väännön jälkeen osuuskunta syntyi opettajan näkökulmasta kohtuullisen kivuttomasti, kun opiskelijat innostuivat ja alkoivat itse pyörittää prosessia.


Onnea Loimaan osuuskunnalle! Lähiviikkoina ajelen jututtamaan osuuskunnan jäseniä, joten kuulumisia on luvassa pian lisää.

terveisin Hanna




Osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Suvi Pietilä (vas.), rehtori Tarja Asula sekä osuuskunnan perustajajäsenistä Taina Setälä allekirjoittamassa sopimusta.

Nakkilan av-osuuskunta nopeasti vauhtiin

Reetta Hietala ja Sami Rehmonen ovat tyytyväisiä osuuskunnan jäseniä.

Joukko Satakunnan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta valmistuneita nuoria perusti kesällä audiovisuaalisen alan osuuskunnan Nakkilaan. Villilä Korporaatioksi nimetty osuuskunta on vajaan kolmen kuukauden olemassaolonsa aikana yllättänyt perustajansa.

– Meillä kaikilla taisi olla alkuodotus, että joudumme tekemään hirveästi töitä saadaksemme osuuskunnan toiminnan käyntiin, mutta pääsimmekin yllättävän rivakasti vauhtiin. Sana kulki nopeasti, ja yritykset löysivät meidät, miettii osuuskunnan puheenjohtaja Reetta Hietala.

– Olemme siis todistaneet, että av-alaa voi tehdä myös Satakunnasta käsin. Täälläkin on töitä, jatkaa Sami Rehmonen.

Osuuskunta-ajatusten virittäjänä toiminut av-alan opettaja Taru Tuomisto tsemppaa nuoria mentorina. Hän näkee osuuskunnan pehmitettynä laskuna yrityksen perustamisen tosi kovaan arkeen – eräänlaisena laukaisualustana.

Tuomisto toteaa, ettei oman paikan etsiminen av-alan opinnoista valmistuvalle ole helppoa. Siksi on ollut kolkkoa pudottaa valmistuva työelämään ja vain toivoa parasta.

– Osuuskunnassa nämä tavattoman lahjakkaat nuoret tukevat toisiaan ja jakavat tietojaan ja verkkojaan. He saavat tarpeellista aikaa verkostoitua ja kerätä portfoliota.

Paikallista
palvelua

Villilä Korporaatiosta löytyy ammattitaitoa joka lähtöön: käsikirjoittajia, ohjaajia, kuvaajia, valaisijoita, äänimiehiä, tuotannon osaajia jne.

Osuuskunnassa tehdään paljon yritysten esittelyvideoita ja musiikkivideoita, lyhytelokuvaakin kuvataan parhaillaan. Tilaustöillä osuuskuntaan kerätään pääomaa, jolla voidaan toteuttaa omia produktioita.

– Paikallisten yrittäjien ei enää tarvitse lähteä pääkaupunkiseudulle asti, kun meiltä on helppo tilata töitä. Saatamme tuotteen alkuperäisen idean synnystä sen julkiseen esitykseen saakka, Reetta Hietala kertoo.

Osuuskunnalle löytynyt toimitila Satakunnan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen Villilän toimipisteestä mahdollistaa kiinteän yhteistyön koulun, kuntayhtymän ja studioiden kanssa.

Yhdessä
tekemisen turvaa

Villilän toimipisteessä on jo vuosia mietitty, että osuuskunta tarvittaisiin av-alalle kipeästi.

– Ala on vaativa ja koulutus kovin lyhyt. Produktiosuuntautuneita opintoja suoritetaan kovalla kiireellä, joten omat yritysajatukset jäävät väkisinkin kovin hentoisiksi. Nekin, jotka ehtivät opintojensa lopussa pistää pystyyn yrityksen, jäävät tavattoman yksin, toteaa Taru Tuomisto.

Villilä Korporaatio antaa yhdessä tekemisen turvaa ja iloa alussa kahdeksalle nuorelle. Kun he saavat rauhassa asiat rullaamaan ja löytävät käytänteet asioille, saatetaan mukaan kutsua lisää väkeä.

– Varmasti osuuskunta lähtee luonnollisesti laajenemaan, kun tuotanto kasvaa. Siitä lähdetään, että jokaiselle mukaan tulevalle pitää löytyä töitä. Istumaan ei osuuskuntaa haluta ketään, Tuomisto miettii.

Reetta Hietala, Sami Rehmonen ja Einari Vuorinen esittelivät Villilä Korporaatio -osuuskunnan töitä Luovuus esiin! -seminaarissa.

HOPE part II esillä Sadonkorjuuseminaarissa

HOPE part 2 oli niin vaikuttava, että sitä kelpaa esitellä. Kuva HOPE Myrskystä.


Virkamiehet kiittivät HOPEa

Syksy on taas mukavasti vauhdissa ja HOPEa täynnä. Lokakuun terveiset tuon teille Helsingistä, ravintola Sipulista, jonka talvipuutarhassa pääsimme esittelemään huimaa HOPE part 2 -hankettamme.

HOPE part 2 valittiin Sadonkorjuuseminaariin yhdeksänkymmenen EU-rakennerahastohankkeen joukosta. Päivän ideana oli esitellä hankkeiden satoa ja tarinoita. Hallinnoijat olivat saaneet itse valita, mitkä hankkeistaan halusivat nostaa esiin, ja iloksemme Opetushallitus valitsi meidät mukaan. Olimme siis onnistuneet antamaan viestiä, että meillä on mistä kertoa.

Päätimme Ikatan rehtorin Joni Liukkosen kanssa esitellä projektiamme eri lailla – ei niin virkamiesmäisesti – vaikka yleisömme pääasiassa olikin virkamiehiä ministeriöistä ja lääninhallituksista. Ehkä juuri siksi esityksemme kolahti ja saimme siitä valtavasti kiitosta.

Joni hoiti esittelyssämme kovan puolen eli toi esiin HOPE part 2:n huimat luvut. Minä jatkoin pehmeämmin eli kerroin tarinoiden ja valokuvien avulla, mitä kaikkea hienoa HOPE-opettajat ovat saaneet aikaan. Tärkeintähän on muistaa, että opettajien työ on se, joka tuottaa todellista tulosta. Ihan lopulliset tulokset syntyvät silloin, kun opiskelijat alkavat tehdä projekteja ja ryhtyvät yrittämään.

Seminaarin parasta antia olivat illan keskustelut. Niissä kuulimme, että meillä voisi olla mahdollisuuksia uusiin rahoituksiin.

Kaiken saadun palautteen ja kiitokset haluan nöyränä jakaa teidän kaikkien HOPE-toimijoiden kanssa. Tästä on yhdessä hyvä jatkaa kohti uusia haasteita.


terveisin
Maria Käkelä

HOPE part 2 oli riemukas projekti.

Pidetään yhteyttä!

Olen taas tiedottajana käytettävissä, kun oppilaitoksessanne tapahtuu sellaista, josta olisi kiva kertoa muillekin. Levitetään yhdessä näiden sivujen ja muidenkin välineiden kautta tekemällä oppimista, heittäytymistä ja uskallusta uudenlaisiin, rohkeisiin tekoihin.

Minut tavoittaa täältä:
p. 040 508 1272 ja hanna.tuuri@elisanet.fi

terveisin Hanna


Aamujumppa Villiä Studioilla herätti seminaariväen iloisesti luovuuteen.

Luovasti Villilässä


Syksyn ensimmäisen HOPE-keikkani tein Nakkilaan, jossa sain viettää Villilä Studioilla lokakuisen perjantaipäivän yrittäjyyden ja luovuuden innostavassa ympäristössä. HOPE-kumppanimme Satakunnan käsi- ja taideteollisuuslaitos järjesti siellä opiskelijoille, luovien alojen yrittäjille ja muille toimijoille tilaisuuden verkostoitua ja tuoda esiin osaamistaan.

Luovuus esiin! -seminaarin aamun avasi raikkaasti Rakastajat-teatterin näyttelijä Angelika Meusel. Aamutorkutkin heräsivät hänen vauhdissaan irvistelemään kasvojumpassa, hieromaan kaveria peput pyörien ja huutamaan ilmoille omaa osaamistaan.



Pienet keholliset harjoitukset auttavat Meuselin mielestä olemaan läsnä hetkessä ja kuulostelemaan, miltä tuntuu olla minä.

– Elämä on luovaa, jos sille annetaan mahdollisuus. Arkipäivän luovuus vaatii aikaa, hän pohti.

Sydämellä ja intohimolla työtään tekevä Meusel toimii mielellään ryhmässä. Hänen olikin helppo yhtyä yleisön joukosta esiin nousseeseen ajatukseen, että luovuus harvoin tapahtuu yksin.

Lumilautailijoiden hovikuvaajana tunnettu Pasi Salminen viesti aloittaville kuvaajille ja yrittäjille, että pärjätäkseen pitää olla mahdollisuus uhrautua aika paljonkin.

Hän itse lähti joka sunnuntaiaamu, usein muutaman tunnin unilla kuvauskeikan jälkeen, vaihtamaan bussipysäkeille mainoksia. Sen avulla elanto riitti ensimmäisten parin kuvausvuoden ajan.




Ville Malja opiskelijan haastateltavana.




Seminaaripäivässä esiintyivät lisäksi Lapko-yhtyeen solisti, valokuvaaja Ville Malja sekä Subin kanavapäällikkö Maaretta Tukiainen. Mielenkiintoista kerrottavaa oli myös tuoreen av-alan osuuskunnan Villilä Korporaation jäsenillä.Osuuskunnan kuulumisista voit pian lukea lisää sivustomme artikkelien puolelta.


Reetta Hietala, Sami Rehmonen ja Einari Vuorinen esittelivät Villilä Korporaatio -osuuskuntaa.




Luovaa syksyä kaikille!

Tiedottaja taas vauhdissa

Intoa uhkuen ilmoitan, että olen palannut HOPE-kehiin! Hoidan vastedes HOPE-tiedotusta keikkaluonteisesti eli tartun aiheeseen aina, kun oppilaitoksissa kipinöi, syttyy tai palaa täydellä roihulla.

Keväällä näillä sivuilla seurattiin intensiivisesti upeita juttuja, joihin HOPE oppilaitoksissa innosti. Nyt on aika taas saada innostusta esiin ja sivuille säpinää. Minulla on keväältä tallessa pitkät listat yhteystietoja, joten perästä kuuluu. Lisäksi toivon, että aktiivisesti soitatte tai viestitte minulle aina, kun oppilaitoksessanne tapahtuu jotain, josta olisi kiva kertoa muillekin. Jaettu ilo on tässä tapauksessa monenkertainen ilo, kun tekemällä oppimista, heittäytymistä ja uskallusta uudenlaisiin, rohkeisiin tekoihin saadaan leviämään oppilaitoksesta toiseen.


Ollaan siis yhteyksissä!

terveisin Hanna Tuuri
p. 040 508 1272
hanna.tuuri@elisanet.fi



Kokemäellä upeita asuja wc-paperista



Pukuompelijoiksi valmistuvat Kokemäen vaatetuksen opiskelijat näyttivät, kuinka luovissa käsissä syntyy wc-paperista vaikka morsiuspuku ruusukimppuineen. Minttu Lilja, Karita Hannula ja Oona Valio aloittivat wc-paperiasujen valmistamisen viime keväänä, syksyllä mukaan tuli Helena Aaltonen.

– Uusin Hope-ajatuksin toteutettu wc-paperiprojektimme huipentui lauantaina 5.9. ’Muotia ja taidetta wc-paperista’ -tapahtumassa pidettyyn muotinäytökseen. Siellä opiskelijoiden wc-paperista suunnittelemat ja valmistamat asukokonaisuudet esitelttiin ja arvioitiin, kertoo HOPE-opettaja Aira Setälä.

Töitä oli arvioimassa arvovaltainen raati: Anne Pohtamo, Jorma Uotinen ja Lasse Virén. Tilaisuuden juonsi Sami Hintsanen.

Haastetta ja intoa

Paperiasut tehtiin asiakastyönä Kokemäellä toimivalle Korpela Papers Ky:lle. Opiskelijat saivat vapaat kädet asujen toteuttamiseen.

– Wc-paperi oli todella haasteellinen ja hankala materiaali, ja opiskelijat joutuivat miettimään paljon asujen valmistustapoja. Pukujen lisäksi paperista valmistettiin hiuskoristeita, hattuja, sateenvarjo, rannekoruja ja sormuksia. Kun intoa riittää, syntyy vaikka mitä, Setälä juttelee.

– Muotinäytös oli big success. Niin raati kuin myös yleisö ihastuivat opiskelijoiden loihtimiin juhlaluomuksiin. Luomukset saivat paljon huomiota myös paikallislehdissä, hän jatkaa.

Jorma Uotisen kommentit kuvastavat muotinäytöksen aikaansaamaa tunnelmaa.

– Olen ällistynyt, häikäistynyt, hurmaantunut!

Opiskelijoille vapaus
luoda yhdessä

Paperiprojekti oli yhteisöllistä oppimista parhaimmillaan. Wc-paperi oli vaatetusmateriaalina vieras myös opettajille, joten valmiita neuvoja ei edes ollut eikä niitä olisi haluttukaan tarjota.

– Vetäydyin taustalle seuraamaan, että homma kulkee. Annoin opiskelijoille vapauden luoda ja autoin vain silloin, kun sitä todella tarvittiin. Oppilaat kehittivät ideoita ja työtapoja toinen toistaan tukien, Setälä kertoo.

HOPE part 2 oli UPEA

Malja HOPE part 2 -hankkeelle

HOPE part 2 oli nopein, taloudellisesti suurin ja tuloksellisin hanke, joka ESR-rahoilla on rahoitettu. Se tavoitti kolmessa kuukaudessa lähes 2000 hengen joukon opettajia, rehtoreita, johtajia ja opiskelijoita toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa. Ikatan hallinnoima HOPE part 2 synnytti eri puolilla Suomea rohkeutta uusiin tekoihin ja yrittäjyyden oppimiseen.


Karonkka oli yhtä riemukas kuin koko projekti

Karonkkapäivä 29.5.2009 kokosi HOPE part 2 -tekijät Akun tehtaalle, jossa mietittiin mm. seuraavanlaisia ajatuksia:

HOPE part 2 on synnyttänyt huimaa, eri rajapinnoilla tapahtuvaa kipinöintiä. Se kipinöinti on saanut aikaan muutosvoimaa ja -vimmaa, joka näkyy kentällä tekemisen meininkinä ja vahvoina tuloksina. Toivo vahvistuu – ja työ jatkuu. – Hanna Heikkinen, Partus.

Kiitos, kun sain olla mukana. Itse en ole enää sama, joka olin hankeen alussa. Oli kova myllerrys ja oppien paikka alusta loppuun. Jäi fiilis, että haluan olla jollain tavalla tämän jutun kanssa jatkossakin tekemisissä. Hurjasti on mielessä ja nähtynä sellaista, johon on hinku iskeä kiinni jossakin roolissa. – Niina Ylönen, Osuuskunta Aktivaattori.

Karonkkapäivässä koottiin hedelmiä kolmen kuukauden rypistyksen ajalta ja todettiin yhdessä, että tekemässä oli pirun innostunut ryhmä, joka on valmis lähtemään tulta päin tulevaisuudessa vallankumouksen aikaansaamiseksi oppilaitoksissa. Kipinöintiä, hämmennystä, toimintaa, innostusta ja iloa on nähty ympäriinsä. Tulokset olivat aivan MAHTAVAT, ja hämmästytimme jopa itsemme. Paljon uskalsimme kumppaneiltamme odottaa, mutta vielä enemmän saimme koppaan eväitä haastavalle ja riemulliselle matkallemme. ISO KIITOS koko tiimille! – Jaana Hiltunen, HOPE part 2 -projektipäällikkö, Partus.

Vaikuttavuudeltaan aivan ylivoimainen projekti, missä koskaan olen ollut mukana – sekä kokonaisuudessaan että HOPE Myrskyn osalta. Mieletön osoitus tiimityön ja verkoston voimasta. Kaikki on mahdollista, kun on innostus, suunta ja osaamista. Vallankumous on saatu alkuun, tästä on hyvä jatkaa muiden alaheimojen kanssa! – Vilma Väisänen, Partus-valmentaja.

Huikeeta, että pääsin näihin hommiin mukaan. Positiivinen ympäristö tuottaa positiivisia tuloksia. – Petrus Piironen, Tiimiakatemia.

Olen saanut tavata upeita HOPE-opettajia ja heidän esimiehiään, jotka ovat jakaneet kokemuksensa haastatteluissa. Hienoja keskusteluja! Toivon, että omassa raportissani pystyn antamaan jotain takaisin heille sekä laajemmalle yhteisölle, joka miettii yrittäjyyskasvatusta. – Irma Rantonen, Osuuskunta Aktivaattori.

Kiitos, ihanaa on ollut olla mukana ja nimenomaan yhdessä tekemässä. Tosiaan, ei tarvitse kaikkea tehdä itse ja yksin. Näillä eväillä on hyvä jatkaa. – Terhi Leppä, Ikata.

HOPE Myrsky 300:n HOPEttajan kohtaamisessa osoitti yhteisöllisyyden voiman – tapahtuman tunnelma näytti, miten nopeasti muutos voidaan saada aikaan. – Jenni Anttonen, Tiimiakatemia.

Innostunut asenne + yhteinen asia + ilmapiiri + herättelevä ohjelma = voitto. Pietari Sipponen, Osuuskunta unelMania, Tiimiakatemia.

Menit sitten innostumaan! – Kimmo Juntunen, Tiimiakatemia.

We want results, ja niitä saatiin. Toiminta jatkuu syyskuussa Jyväskylässä! – Noora Kärki, Osuuskunta unelMania, Tiimiakatemia.

Ainutlaatuisen upea, ihan "kerran elämässä" -juttu oli HOPE part 2 freelance-toimittajalle ja yrittäjälle. Innostuneiden ihmisten joukossa omakin osaaminen kasvoi ja varsinkin verkosto laajeni komeasti. Eipä tarvinnut kolmen kuukauden aikana miettiä, mistä kirjoittaisi, kun ympärillä tapahtui valtavalla voimalla. - Hanna Tuuri, HOPE part 2 -tiedottaja.


Vau, mikä hanke syntyi voimanaisten Maria Käkelän (oik.) ja Minna Erkon vetämänä. Petrus Piironen, Vilma Väisänen, Susanne Hamari ja Hanna Heikkinen vauhdissa mukana.

Rentouttavaa kesää koko ahkeralle tiimille. Tämä loma on todella ansaittu!

~ Hanna

Osaralle ensi syksynä osuuskunta

Susanne Hamari innostaa hevosalaa opiskelevia Saara Ahoa ja Miia Lifländeriä ouuskuntatoimintaan

Osaran maaseutuopetusyksikköön syntyy ensi syksynä osuuskunta. Sen perustamisesta on innostunut joukko hevosalan sekä luonnonvara-alan opiskelijoita. Juuri näille aloille Osaralla kaivattaisiin yrittäjyyttä helpottamaan oppilaitoksesta valmistuvien työllistymistä.

– Hevosalalla ja luonnovara-alalla on meillä osaamista, tuotteita ja tarpeita, mutta niissä yritystoiminnan aloittaminen on silti osoittautunut vaikeaksi. Osuuskunta on opiskelijalle helppo tapa tutustua yrittäjyyteen ja valmistuvalle päästä käsiksi työelämään, toteaa koulutusalajohtaja Anna-Liisa Oksa.

Kun yrityskoordinaattori Susanne Hamari piti Osaralla ensimmäisen osuuskuntainfon, nousi hevospuolelta kymmenen kättä pystyyn kiinnostuksen merkiksi. Yksi innostuneista on ensimmäisen vuoden opiskelija Saara Aho.

– Minulle osuuskunta olisi hieno juttu, sillä voisin tulevaisuudessa tehdä töitä sen kautta. Jos saisin tehtyä tallitöitä useammille talleille, voisin luoda verkoston, jonka avulla mahdollisuudet työllistymiseeni paranisivat, Aho miettii.

HOPE-hanke toi
yrittäjyysajattelun

Koulutusalajohtaja Anna-Liisa Oksalla on selkeä näkemys osuuskunnan synnyttämisestä.

– Osuuskunta tehdään, kunhan siihen löydetään hyvä vetäjä ja oikeat toimijat. Meille on selvää, että tarvitsemme jonkun talon ulkopuolelta laittamaan toiminnan alkuun. Vielä on siis palikoita, joiden pitää loksahtaa kohdalleen.

Ajatus osuuskunnan perustamisesta Osaralle syntyi HOPE-hankkeen myötä. Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta käynnistynyt opettajien yrittäjyyskasvatushanke sai tänä keväänä Opetushallitukselta puolen miljoonan euron rahoituksen laajennushanke HOPE part 2:lle.

HOPE part 2:n varoin Osaran henkilökunnalle saatiin järjestettyä Kipinäpäivä, jossa pohdittiin uusia tapoja toimia omassa opetustyössä ja luoda hyvää pohjaa oppilaitokseen opiskelijoiden yrittäjyysopinnoille.

Koordinaattori Susanne Hamari innosti lisäksi opettajia yhteisölliseen oppimiseen ja yrittäjyyden teemoihin. Hamari kiersi myös ammattialoittain innostamassa opiskelijoita osuuskunnan perustamiseen.

Anna-Liisa Oksa toteaa HOPE-hankkeen olevan Osaralle tärkeä.

– HOPE toi meille yrittäjyysajattelun, joka sopii mahdottoman hyvin koulun ajatusmaailmaan. Mielenkiinto osuuskuntiin on nyt herätetty ja asiat ovat lyhyessä ajassa menneet paljon eteenpäin. Tästä on syksyllä hyvä jatkaa, Oksa pohtii.


Anna-Liisa Oksa seuraa, kuinka Teemu Mielityinen, Karl Knape, Samu-Oskari Hartikainen ja Heidi Laitala istuttavat koristehirssiä.

Lähihoitajia valmennetaan välittämään

Lähihoitajia valmentavat opettajat kipinöivät Karjalohjalla Päiväkummun inspiroivassa ympäristössä.


Lohjalla Länsi-Uudenmaan koulutuskeskuksessa halutaan kouluttaa Suomen parhaat lähihoitajat. Tämä tavoite kirkkaana mielessään Nummentien toimipisteen sosiaali- ja terveysalan opettajat kehittävät lähihoitajien koulutusta.

– Voimavaramme on välittämisen kulttuuri. Meillä on pieni koulu, jossa kaikki tuntevat toisensa eikä kukaan pääse katoamaan massaan. Siksi pystymme paremmin ohjaamaan ja tukemaan oppilaitamme, toteaa lehtori Leena Liljander.

Työelämälähtöisyys on myös tärkeää. Sosiaali- ja terveysalalla työelämäyhteistyö on ollut perinteisesti tiivistä opiskelijoiden, työpaikkaohjaajien ja opettajien välillä. Sitä pyritään yhdessä kehittämään jatkuvasti.


Leena Liljander (oik.) kiitteli opettajien saaneen Minna Erkon ja Hanna Heikkisen kanssa vahvistusta uusiin kokeiluihin opetuksessa.

Muutosta
opettajuuteen

Opettajuutta Nummentiellä viedään kohti valmentajuutta. Valmentajana opettaja vetäytyy pois valokeilasta ja kannustaa taustalla opiskelijoita oppimaan rohkeasti tekemisen kautta.

Eväitä opettajuuteen haetaan kouluttautumalla ahkerasti. Kevään viimeisellä kouluviikolla opettajat kokoontuivat opettajien yrittäjyyskasvatushanke HOPEn koulutukseen. Hanna Heikkisen ja Minna Erkon valmennuksessa pohdittiin yhteisöllisyyden ja yrittäjyyden teemoja.

– Hieno tavoite on synnyttää itsessään ja oppijassa ajatus mestaruuden polusta: miten voisimme aina tehdä vähän paremmin, kannusti Heikkinen.

Päivän parasta antia tuntui olevan työyhteisön yhdessäolo ja rauhallinen aika miettiä yhteisiä tavoitteita. Moni osallistuja totesi saaneensa vahvistusta uusiin kokeiluihin ja joku mainitsi jopa heilahtaneensa muutaman henkisen rotkon yli.


Eeva Peltosen vauhdikasta puheenvuoroa kuuntelivat Päivi Lapveteläinen (vas.), Sirpa Hartikainen ja Helena Piskonen.

Keittiössä opitaan yhdessä tekemällä

Catering-alan opettajat ja opiskelijat yhdessä iltanuotiolla Rymättylässä.

Kun uudet opiskelijat aloittavat Kokemäenjokilaakson ammattiopiston catering-alalla, on opiskelussa ihan erilainen yhdessä tekemisen meininki. Tekemällä oppiminen korostuu, ja teoriaa opitaan käytännön lomassa. Opettajat lupaavat tosissaan kuunnella opiskelijoita, jotta opinnot saadaan paremmin vastaamaan heidän toiveitaan.

Nämä ajatukset kiteytyivät, kun Kokemäen toimipisteen catering-alanopettajat ja sieltä juuri valmistuneet opiskelijat päättivät kevätlukukauden retkeilemällä Rymättylässä. Mukaan oli kutsuttu myös Pohjois-Satakunnan ammatti-instituutin väkeä catering- ja autoalalta. Merenrantamiljöö oli sopivan innostava paikka miettiä yhdessä, miten opiskelua pitää kehittää.

– Muutamme koko opetustoimintaamme, joten on tärkeää kuulla asiakkaitamme eli opiskelijoita. Valmistuvilla opiskelijoilla on sopivasti perspektiiviä opintoihinsa, ja saimme heiltä paljon arvokasta tietoa. Kahden päivän parasta antia oli, että saimme yhdessä pysähtyä kuuntelemaan toisiamme, toteaa lehtori Maija-Leena Haapa-alho.

Pohdinnan tuloksena suurtalouskokiksi opiskelevat jaetaan ensi syksynä tiimeihin, joissa he ottavat opintojen alusta lähtien aiempaa enemmän vastuuta työstään ja opinnoistaan. Samassa tiimissä on aina 1-, 2- ja 3-luokkalaisia yhdessä.

Café-tiimi huolehtii kahvilan leivonnaisista ja asiakaspalvelusta. Kokkitiimi toimii ammattikeittiöllä, jonne myös Sähköjänikset laittavat ruokaa tilausruokien ohessa. Gourmet-tiimi valmistaa lisäruokalajeja henkilökunnan ruokalaan ja perehtyy esimeriksi somistukseen.
Mielenkiintoa opintoihin haetaan myös yhteisellä suunnittelulla sekä esimerkiksi erilaisten teemojen ja juhlapyhien kautta.

Enemmän yhteistä toimintaa

Opiskelijat miettivät kehittämisideoita Rymättylässä Jyväskylän ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikön eli Tiimiakatemian nuorten innostamina.
Nuorten keskusteluissa nousi esiin selkeä toive, että toimintaa yhdessä opettajien kanssa saisi opinnoissa olla enemmän, esimerkiksi toiminta- ja liikuntapäiviä. Myös luontoon haluttaisiin useammin lähteä valmistamaan ruokaa.


Catering-alan opiskelijat antoivat kaksipäiväisestä reissusta hyvän palautteen.


Opettajat kuuntelivat opiskelijoiden palautetta herkällä korvalla.

– Opiskelijat ovat täällä sanoneet, että he tulivat ammattikouluun nimenomaan tekemään. Teoria pitää siksi tuoda työskentelyn lomassa. Kun opiskelun alussa selvitämme, mikä oppilasta kiinnostaa, voimme auttaa häntä painottamaan opintojaan haluamaansa suuntaan, catering-alan osastonjohtaja Eija Lempinen painotti.

Opettajien omassa sessiossa katsottiin peiliin tosissaan, mutta hymyssä suin. Muutosvastarintaa ei opettajissa ilmennyt, mutta se myönnettiin, että kangistuneista kaavoista on kova poisoppiminen. Hyväksyvää hyrinää synnytti myös ajatus mokien jakamisesta.

– Kehitetään toimintaamme yritysten ja erehdysten kautta. Se pitää meille suoda, että saamme kokeilla ja tehdä virheitäkin. Vain siten voimme todella luoda uutta, Lempinen mietti.


Eija Lempinen (vas.) uskoo vahvasti opetuksen kehittämiseen yhdessä nuorten kanssa.

HOPE parasta 20 vuoteen

Koulutuskuntayhtymän johdon kokeilu- ja kehittämismyönteinen asenne auttaa catering-alaa muutoksessa. Potkua opetuksen kehittämiseen on saatu opettajien yrittäjyyskasvatushanke HOPEsta. Maija-Leena Haapa-alho kehuu HOPE-valmennuksen olevan parasta, mitä hänelle on ammatillisesti tapahtunut 20 vuoden aikana.

– Sain HOPEsta herätyksen, rohkeutta ja uskallusta sekä menetelmiä, joilla opetusta voidaan uudistaa, opetussuunnitelmien kehittämistyöstä vastaava Haapa-alho totesi.

– HOPEn verkostoituminen valtakunnassa on aivan huikeaa. Ennen meilläkin nykerrettiin omassa nurkassamme, mutta nyt verkostoni ovat aivan eri luokkaa kuin ennen.


Maija-Leena Haapa-alho miettii ohjelman kulkua yhdessä Tiimiakatemian Hugo Miskalan ja Satu Hakan kanssa.

~ Hanna

PIRKOn opettajat kipinöivät osuuskuntaintoa

Jaana Hiltunen kirjaa ja Pia Saarinen kuuntelee Soili Ykspetäjän sytyttävää kuvausta osuuskunnan toiminnasta.

PIRKOn opettajat ovat selvästi syttyneet osuuskunta-ajattelulle. Tämä kävi ilmi MiniKipinässä, johon opettajat kokoontuivat Kangasalan toimipisteeseen. Osuuskunnissa nähtiin paljon hyvää:

- Osuuskunta on turvallinen keino aloittaa yrittäjyyteen tutustuminen. Se tuo yrittämisen lähemmäs ja helpommaksi.

- Tieto ja taito karttuvat käytännön töitä tehden.

- Samalla kehittyy sisäinen yrittäjyys eli ajatus, että kaikki mitä teet, on sinua itseäsi varten.

- Omasta työstä saatu palkka tuo motivaatiota.

- Opiskelijat sitoutuvat paremmin.

- Asiakastöitä on helpompi ottaa vastaan, kun osuuskunta ottaa niistä vastuun. Toimitusajatkin saadaan varmasti paremmin pitämään.

- Opiskelijat oppivat ymmärtämään markkinointia ja myyntiä.

- Erityyppiset oppijat voivat ottaa erilaisia tehtäviä. Taitavammat saavat kaipaamaansa lisähaastetta.

- Yrityslähtöinen opiskelu valmentaa todelliseen elämään.


Opettajat kävivät valmennusringissä tiivistä keskustelua.

Pitkästä myönteisten asioiden listasta huolimatta opettajien dialogi ei ollut mitään hymistelyä. Esiin nostettiin reippaasti kysymyksiä, joita haluttiin vielä perinpohjaisesti pohtia. Esimerkiksi opettajien rooli valmentajina askarrutti. ”Asettaa isot vaatimukset ohjaajan taidoille, jos toinen kysyy InDesign -ohjelmasta ja toinen ompelee saumaa.”

– Talo on täynnä osaavia opettajia, jotka toimivat valmentajina. Kyse ei silti ole siitä, että opettajilla teetettäisiin lisää tai ylimääräistä työtä. Osa opinnoista vain suoritetaan osuuskunnissa asiakastöinä. Laskutus on osuuskunnan vastuulla, joten se jää pois opettajilta, rauhoitteli Marjo Karikivi Taitokatu-hankkeesta.

Huolta herätti myös se, että nuoret eivät osaisi ottaa töitä vastaan osuuskunnalle vaan lupaavat liikaa. Tätä voidaan ehkäistä sillä, että ensimmäisissä projekteissa opettajat valmentavat enemmän. Monissa tilanteissa toimintaa auttaa, kun ne sovitaan valmiiksi ja kirjataan osuuskunnan pelisääntöihin.
Valmentaja Niina Leinonen HOPEsta korosti opettajille, ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa organisoida osuuskuntaa. Jokainen paikkakunta ja jokainen yksikkö saa ja joutuu tekemään sen omista lähtökohdistaan.

– Osuuskunnan kehittäminen on jatkuvaa. Kaikki lähtee siitä, että kokeillaan järkevästi suunnitellen ja saadaan siitä kokemus, jota selvitetään ja josta opitaan.

Osuuskuntasuunnitelmat ovat Lempäälän ja Kangasalan toimipisteissä jo melko pitkällä. PIRKOn johto on nyt näyttänyt vihreää valoa sellaiselle osuuskuntamallille, jossa kerrytetään opintoviikkoja koulupäivän aikana opettajien valmennuksessa. Tällöin osuuskunnan ei tarvitse maksaa vuokraa tiloista eikä laitteista.

Myöhemmin on tarkoitus edetä kakkosvaiheeseen, jolloin osuuskuntaan liittyvät opiskelijat voivat kesällä sekä kouluaikana iltaisin ja viikonloppuisin tehdä siellä omia asiakastöitään ja tienata rahaa itselleen. Tällainen osuuskunta maksaa tiloista ja laitteista vuokraa kuntayhtymälle.

Opiskelijoille tietoa hauskanpidon ohessa



Samaan aikaan, kun opettajat kävivät dialogia, innostettiin opiskelijoita salissa. Monkey Business Jyväskylästä veti opiskelijoille rennon aamupäivän, jossa hauskanpidon joukossa välitettiin osuuskuntayrittäjien kokemuksia. Erilainen tapa oppia näytti hämmentävän joukkoa, mutta jätti varmasti asioita tehokkaasti mieleen itämään. Niinhän se on, että välillä pitää tulla kunnolla ravistelluksi, jotta lämpiää luomaan uutta…

Tsemppiä osuuskunnan synnyttämiseen!

~ Hanna


Oppilaiden toimivaa parityöskentelyä.




Rehtorin johdolla käydyssä "Ootko fiksumpi kuin yrittäjä?" -kilpailussa mittelivät Kangasalan ja Lempäälän joukkueet yrittäjätietämyksellään. Vastauksissa piti tietää mm. yrittäjän tärkeimpiä ominaisuuksia, millä alalla erityisesti kaivataan nyt uusia yrittäjiä (vastaus: kaikilla aloilla) ja mitä 6-vuotias Arttu arveli monopolin olevan. Vuoroin olivat peukut pystyssä tai alaspäin, arvailtiin vastauksia videokysymyksiin, tunnistettiin yritysten logoja ja kerättiin pisteitä... tiukkaakin tiukemman kisan voitti Lempäälän joukkue (kuvassa kauempana istuva tiimi). Onnea tietäjille!

Meijeristä tuli osuuskuntien Kirnu

Soili Ykspetäjä iloitsee Laura Alatörmäsen ja Janne Palosaaren kanssa Kirnun perustamisesta.

Virtain entisestä osuusmeijeristä on muokattu uusi toimitila Pirkanmaan ammattiopiston Virroilla toimiville osuuskunnille. Tila nimettiin rakennuksen historiaan sopivasti Kirnuksi.

HOPE oli mukana Kirnun avajaisissa tarjoamalla kahvit sekä elämän eliksiiriä eli banaania. HOPE-varoin nuoret saivat myös hankittua työtilaansa uudet verhot sekä toimistotarvikkeita.

Kirnussa osuuskuntiin liittyneet opiskelijat voivat tehdä kesällä töitä ja ansaita rahaa. Kouluvuoden aikana Kirnussa voi tehdä omia töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Koulupäivinä siellä suoritetaan opintoja asiakastöitä tehden.

Opiskelijoilla suunta selvänä

Tänä keväänä datanomiksi valmistuvalla Petri Ruokosella on jo selkeä suunnitelma, kuinka hän aikoo Kirnussa itsenä työllistää. Hän on käynyt jo ennakkoon läpi Virtain kaikki 425 yritystä ja selvittänyt, kenen nettisivut kaipaavat uudistamista ja kenellä ei ole niitä lainkaan.

– Vain 19 prosentilla yrittäjistä on olemassa sivut, ja monia niistä kannattaisi entrata. Näkyvissä on siis selkeät markkinat, kertoo Ruokonen, joka on jo aiemmin tehnyt Men at Work osuuskunnassa esimerkiksi Virtain Foto-Riitan kotisivut.

Merkonomiksi opiskeleva Janne Palosaari puolestaan suunnittelee tekevänsä Kirnussa venerekisteriteippejä yhdessä kaverinsa kanssa. Nämä teipit ovat nykyään pakollisia isoissa veneissä.

Palosaari on todellinen osuuskuntakonkari, sillä hän löysi jo puolen vuoden opintojen jälkeen itsensä Tekevät kädet -osuuskunnan puheenjohtajan paikalta.

– Osuuskunnassa oppii käytännön asiat paljon paremmin kuin luokkaopetuksessa. Esimerkiksi kirjanpitoa tehdessä asioita on oppinut tehokkaimmin silloin, kun eteen on tullut ongelmia, joita on yritetty yhdessä ratkaista.

Toisen vuoden merkonomiopiskelijalla Laura Alatörmäsellä on kokemusta mm. kirjanpidon ja teippausten tekemisestä yrityksille osuuskunnan kautta. Hän oli myös Virtain joulukadun avajaisten toinen projektipäällikkö.

– Joulukadun avajaisten työ oli todella mielekästä, vaikka se välillä aiheuttikin stressiä ja pitkää päivää. Koin tekeväni todellista työtä, mikä oli yrittäjyysopiskelua parhaimmillaan. Kaupallista alaa ei todellakaan opi vain opiskelemalla vaan tekemällä.


Datanomiopiskelijat Erkki Mäkelä, Miika Heinonen ja Petri Ruokonen työskentelevät osuuskuntien uudessa toimitilassa Pia Saarisen valmennuksessa.


Syksyllä lehtiprojekti

Syksyksi Kirnuun on suunniteltu ensimmäiseksi yhteiseksi projektiksi lehtityöskentely. Kirnusta tulee tuolloin lehtitalo, jossa luodaan ehkä vappulehti yrittäjien kanssa tai markkinointilehti, joka jaetaan ennen yhteishakua. Projektin avulla opiskelijat pääsevät harjoittelemaan tiimityöskentelyä ennen varsinaisia asiakkaiden tilaamia töitä.

Kirnun luomiseen Virroille on vahvasti vaikuttanut Taitokatu-hanke, joka pyrkii löytämään erilaisia toimintatapoja viedä yrittäjyyttä eteenpäin. Taitokatu hankki tilat ja palkkasi Pia Saarisen kesän ajaksi luotsaamaan toimintaa. Hän auttaa nuoria esimerkiksi markkinoinnissa ja taloushallinnon osioissa.

– Tämä on opiskelijoiden oma yritys, joten on tärkeää, että se on koulun ulkopuolella. Sijainti madaltaa myös asiakkaiden kynnystä, sillä täällä on ennenkin totuttu asioimaan ammattikorkeakoulun osuuskunnassa sekä mikrotyöpajassa, kertoo Taitokatu-hankkeen vetäjä Soili Ykspetäjä.
Tänä keväänä Taitokatu sai lisäpuhtia HOPE part 2 -hankkeesta. Nyt nämä ESR-rahoitusta saavat hankkeet juurruttavat yhdessä yrittäjyyttä ja tiimioppimista PIRKOn oppilaitosten arkeen.

Yrittäjyyden polulla

Opiskelijoiden yrittäjyyden polku kulkee Virtain yksikössä niin, että jo ensimmäisen vuoden aikana he perustavat Nuori Yrittäjyys -yrityksiä ammattiaineiden sisällä. Tänä vuonna oppilaitoksessa toimi ensimmäinen hyvää tulosta tehnyt NY -yritys: Tehopirkkojen ”lettufirma”.

– Yritys on ekavuotisille erittäin haastavat, ja myös opettaja oppii valmentajana paljon. Haasteellisinta on saada nuoret sitoutumaan silloin, jos tiimi ei oikein toimi, toteaa valmentaja Marjukka Pirinen.

Tähän etsitään apua NY-leiriltä, jossa nuoret voivat ensin ryhmäytyä ja vasta sitten miettiä liikeideaa.

Toisena vuonna yrittäjyyttä aletaan opiskella osuuskunnissa. Osuuskuntien valmentamisesta Marjukka Pirinen toteaa, että aikaa kahdenkeskiselle keskustelulle opiskelijoiden kanssa kannattaa varata. Monet nuoret kaipaavat psyykkausta pystyäkseen toimimaan yrittäjämäiseen tapaan.


Laura Alatörmänen ja Janne Palosaari ovat kokeneita osuuskuntalaisia.

Virtain Terveisin

~ Hanna

Let's HOPE! - muistoja Myrskystä

HOPE Myrsky Ikaalisten kylpylässä ma-ti 11.-12.5. keräsi kokoon 300 yrittäjyysopetuksen kehityksen ja innostamisen ystävää. Joukkoon saapui runsaasti opettajia, koulujen rehtoreita ja johtajia sekä yrittäjiä monilta liike-elämän eri osa-alueilta.



Maanantaiaamuna kylpylän aulassa kuului iloista puheensorinaa ja naurua, kuin myös laulua ja kitaransoittoa. HOPEttajat kerääntyivät Maininki-saliin aamukahville tervetulleiksi halattuina. Mukaansa tempaavat juontajamme, Vilma ja Tatu, jorasivat lavalle ja kutsuivat HOPE-hankkeen äidit, Maria Käkelän ja Minna "Minttu" Erkon mikrofonin ääreen. Nämä Ikaalisten tehonaiset tekivät meistä myrskyilijöistä kauniin kukkakimpun; samaan vaasiin sopivat hienosti niin opettajien, johtajien kuin yrittäjienkin symbolikukkaset.

Seuraavaksi Esa Saarinen. Ehkä.

Myrskyn ensimmäinen tähtipuhuja, Esa Saarinen valtasi kohta estradin. Kynät sauhuivat yleisössä, kun Saarinen kertoi opettajaloistossa mm. Matin sanoin, että jokaiselle chancelle pitää antaa mahdollisuus! Sana 'ehkä' sai uudenlaista kaikua kuulijoiden korvissa ja tutuksi tuli myös rouva Askola. Hyvä huomio oli, että kannattaa pitää varansa, missä seurassa on positiivinen, iloinen ja kukoistava; onko positiivisuus sittenkään itsessään positiivista, vai voiko se kääntyä itseään vastaan?



Tosissaan olevuudesta tuli varmasti kaikille selväksi, että se, kun tekee täysillä, on paljon tärkeämpää, kuin se, mitä tekee täysillä. Valtaisasta keskittymisestä, rinnalla elämisestä ja kannustuksesta seuraa maaginen noste, niinkuin Placido Domingon työnäytteestä näimme. Ilo oli ylimmillään ja nauru kirposi ilmoille viimeistään tarinassa, jossa jätkien kanssa kalaan haluava mies vietiin (vaimo pakotti) kuuntelemaan Jeesuksen puhetta. Ihmisen luonteessa esiintyvät samat piirteet, oli vuosituhat mikä tahansa.

HOPE Myrskyn fiilis ja meininki olivat jo lähteneet niin hurjaan kasvuun, ettei meinannut malttaa lähteä välillä lounaalle. Ravintola Violetan herkut olivat kyllä santsin arvoisia. Oli mukavaa huomata, että ruokailunkin aikana keskustelut pöytäkunnissa liikkuivat HOPEmaisissa aiheissa.

Vatsat täynnä hyökkäsimme seuraavaan aiheeseen, kun Johannes Partanen alusti todella merkille pantavalla tavalla, mitä yrittäjyyskasvatuksessa tarvitaan juuri nyt. Neljässä eri oppikahvilassa keskusteltiin, keksittiin, suunniteltiin ja saavutettiin hienoja tuloksia. Päiväkahvin jälkeen ryhmätöiden antia eli oppeja ja koppeja purettiin akvaariokeskusteluna.

Harjoituksen päätteeksi saimme ohjeita ulkona suoritettavista aktiviteeteista, ja hotelliin majoittumisen jälkeen tapasimmekin alkujumpan merkeissä kylpylän pihassa. Auringon paistaessa oli mukava kokeilla mm. golfia, kirkkovenesoutua, melontaa, kirveen heittämistä, puhallusputkella ampumista, jousiammuntaa, mölkkyä, frisbeegolfia, katukorista, käydä kävelylenkillä ja vaikka mitä muuta. Sisäliikuntamahdollisuuksien, keilailun ja kuntosalin, lisäksi ohjelmapisteenä oli myös Thinking sauna. Ajatusten vaihto löylyissä kasvoi todella hedelmälliseksi keskusteluksi, välillä saattoi hakea uusia ideoita myös allasosaston puolelta.



Aamulla E. Saarinen opetti jo, että paremmat sanat tuottavat parempia ajatuksia ja paremmat ajatukset tuottavat parempaa toimintaa. Hyvä ruoka, parempi mieli on myös totta, joten illallista kohti myrskyn silmä eteni. Wanhassa ravintolassa menu vei myöskin kielen mukanaan. HOPEttajille oli vielä järjestetty lisää liikunnallista ohjelmaa illalle, eli bändin alkaessa soittaa syöksyi väki tanssilattialle alta aikayksikön. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan, kauniisiin uniin saakka.


Tiistai on toivoa... HOPEa täynnä!

Tiistaiaamuna myrsky nousi jälleen, ja heti aamukahveista lähtien tunnelma hipoi kattoa. Toisen päivän huippuvieraamme Kirsti Lonka keskittyi luennossaan tapoihin, millä toimijuus oppijoissa voidaan sytyttää. Pohdimme opettajan tärkeintä roolia yrittäjyyden kannalta, ja tottahan se on, ettei vain yhtä roolia voitu päättää voittajaksi. Sytytystulppana toimiminen, vahvuuksien tukeminen, oppijaan uskominen ja rohkaiseminen ovat kaikki oleellisia rooleja.


Keskustelimme mielen malleista ja aivosolujen yhteyksien vähenemisen kuulimme johtuvan siitä, ettemme käytä aivojamme tarpeeksi. Voisimme siis olla osaavampia paljon useammassa asiassa kuin mitä koemme, jos vain käyttäisimme korvien välissä olevaa softwarea enemmän. Vain harjoittelemalla voi kehittyä, ja siksi Kirsti kutsuikin lavalle Manen, joka tuli lukemaan pari tekstin pätkää Muodonmuutos -kirjasta. En tiedä, uskoiko Mane itsekään vielä vuosi sitten, että hän suurena jännittäjänä tulisi HOPE Myrskyssä puhumaan framilta 300:lle henkilölle, mutta komeasti se meni!

Kirsti päätti luentonsa havainnollistavaan tarinaan tähdistä: On olemassa kolmenlaisia tähtiä. Mustat aukot imevät ympäriltään energiaa, valoa ja lämpöä ja kaikki se häviää. Loistavat tähdet erottuvat kirkkaina, mutta jättävät muut varjoonsa. Valaisevat tähdet auttavat kulkemaan, näyttävät reittiä ja jakavat valoaan muille. Olkaa te valaisevia tähtiä!

Luennon jälkeen söimme taas vatsat täyteen herkkuja, jonka jälkeen oli neljä teemakahvilaa. Luovaa tasapainoa taiteilijan, tuottajan ja yrittäjän väliltä ohjasivat Kirsi Neuvonen ja Hanna Heikkinen. Mielen malleista johdettua peliä veti Monky Business. Yhteisöllisen oppimisen case-esimerkkejä Tiimiakatemialta ja Mondragonin yliopistosta käytiin läpi Maininki-salissa. Oppilaitosjohdon roolia yrittäjyyden edistämisessä johti oikeutetusti Johannes Partanen.


LoppuSHOW synnytti uudenlaista taidetta, teatteria ja taputuksia

HOPE Myrskyn loppuhuipennus alkoi olla käsillä. Synnytykset purettiin lavalla joka ryhmältä, jonka jälkeen alkoi armoton tuolien ja pöytien roudaaminen pitkin salia. Kokosimme teatterikatsomon, johon rakennettiin Nic Mephamin johdolla Instant Theatre -mallin tarina. HOPEa oli ilmassa ja jäniksen peukut pystyssä, kun miespuolinen hirveitä kipuja kärsivä jääkarhu alkoi synnyttää savusaunassa ja sisään kömpii Holy Diver... kyllä siinä oli taas sademetsänä toimivalla yleisöllä naurussa pitelemistä. Juu, luit aivan oikein. Instant Theatre pitää kokea itse.


Vielä myrskyläisiä hellittiin yhdellä tähtikaartin edustajan esiintymisellä. Lavalle tuli henkilö, joka on tehnyt juuri eri lailla kuin mitä hänen pitäisi tehdä. Rajoja rikkonut ja jotain aivan uutta kehittänyt Signmark kertoi yrittäjän tarinansa yhdessä Nupun kanssa. Ei sitä todellakaan joka päivä tapaa miestä, joka tekee musiikkia voimatta kuulla sitä.


HOPEttajat innostuivat tanssimaan musiikkivideon tahdissa, ja HOPE Myrskylle Marko oli kehittänyt oman viittomamerkin. HOPEn eli toivon viittoma on 'peukut pystyssä'. Myrskyn merkki taas on heiluvat kädet nyrkissä. HOPE Myrsky on tästä loogisesti yhdistettynä 'kädet heiluen peukut pystyssä'.

Ainakin omalla kohdallani nousi pintaan syvä kunnioitus - vastaava kuin Esan kertomus maanantaina, kun Martti Ahtisaari saapui luennoimaan Teknilliselle yliopistolle. Loistoesimerkki siitä, kuinka asenne ratkaisee. Aina. Olet kuitenkin itse oman elämäsi herra. Ehkä...

Suuret kiitokset kaikille myrskyilijöille! Let's HOPE!

- Jenni Ahlstedt, väsynyt mutta niin onnellinen HOPE Myrskystä kotiutunut tiedottaja ja oppija

SEDUn kulttuuriala kouluttaa käytännön töissä

SEDUn Ilmajoen opetuspisteessä opiskelevat Henna Kivimäki (vas.), Katja Karjalainen, Minna Eerola ja Anne-Maria Hirvonen pääsivät oppimaan asioita käytännössä tehdessään töitä yhteisessä NY-yrityksessään.

Koulutuskeskus SEDUn kulttuurialalla on kehitetty monenlaisia tapoja toteuttaa tiimioppimista ja yrittäjämäistä toimintaa. Oppilaitoksen kaikilla aloilla on ehtinyt esimerkiksi toimia NY-yrityksiä, joita opiskelijat pyörittävät todellisten yritysten tapaan.

Näissä Nuori yrittäjyys -yrityksissä päästään oikeiden töiden kautta oppimaan tiimityöskentelyä ja ongelmanratkaisua ja kokeilemaan omien ideoiden toteuttamista sekä vastuun ottamista omasta työstä.

Suuri osa käsi- ja taideteollisuusalojen opinnoista toteutetaan SEDUssa erilaisten projektien kautta, joissa asiakkaan toiveet ja vastuu toiselle tehtävän työn laadusta lisäävät vaativuutta. Esimerkiksi sisustusrakentajat tekevät töitään todellisissa kohteissa. Entisöijillä taas riittää asiakastöitä siihen malliin, että uusia tilauksia voidaan ottaa vasta ensi vuodelle.

– Parhaimmillaan yrittäjyys voi olla opinnoissa sisällä, ei siis mikään erillinen yrittäjyysjakso. Jos opettajalla on valmiudet ja oikea asenne, sisäistä yrittäjyyttä ja yrittäjän asennetta voi opettaa minkä tahansa muun asian mukana, miettii projektikoordinaattori Anne Lepistö.

Tekemisen iloa ja intoa

Vierailin Anne Lepistön kanssa Ilmajoella SEDUn Pappilantien opetuspisteessä, jonka innostuneen luovassa ilmapiirissä pääsin tapaaman niin tekemiselleen syttyneitä opettajia kuin opiskelijoitakin.

Katja Karjalainen esimerkiksi uhkui intoa oman yrityksen perustamiseen vaikka lopettelee vasta toista opiskeluvuottaan. Katjakin on tänä vuonna saanut tuntumaa yrittäjyyteen NY-yrityksessä, jonka hän perusti opiskelutovereidensa kanssa.

Katja ja kumppanit valmistivat yrityksessään mm. asusteita koirille, näytelmäpuvustuksen ja pientuotteita messuille. NY-yrityksen idea on toimia vain yhden lukuvuoden ajan, joten tytöt ajavat omaa yritystään parhaillaan alas. Heidän itsensä valmistamat yrityksen nettisivut löytyvät kuitenkin vielä osoitteesta www.nytny.palvelee.fi.

Katjan oma yritysidea perustuu koirien asusteisiin. Hänen äidillään on koirahoitola, ja yhdessä toimiminen on ollut jo pidemmän aikaa suunnitelmissa. Kaavatkin koira-asuille ovat jo olemassa.

– NY-yritys antoi hyvän kuvan byrokratiasta ja kaikesta siitä, mitä pitää tehdä ja ottaa huomioon ennen kuin voi pistää oman yrityksen pystyyn. Sain paljon hyötytietoa ja kontakteja, hän toteaa.

Maksullista palvelutoimintaa

Mielenkiintoinen toimintamalli Ilmajoella on maksullinen palvelutoiminta, joka tuottaa tekstiilialan tuotteita tilaustyönä ulkopuolisille asiakkaille. Ohessa valmistetaan tekstiilejä Taiku-tuotemerkillä.

Palvelutoimintaa pyörittämään on palkattu kaksi työntekijää, jotka eivät ole opettajia. Opiskelijat voivat olla mukana toiminnassa projektien kautta sekä suorittamalla siellä työssäoppimisjaksonsa.

– Olemme tehneet yhdessä esimerkiksi esirippuja, jotka opiskelijat ovat suunnitelleet ja osittain värjänneet ja minä olen toteuttanut. Lisäksi olemme olleet työssäoppijoiden kanssa messuilla, mikä on tuonut heille paljon sellaista kokemusta, jota ei koulussa saa, toteaa Anita Antila.

Ensi syksynä SEDUun on syntymässä aivan uudenlainen oppimisympäristö, sillä suunnitelmia osuuskunnan perustamisesta kulttuurialalle tehdään parhaillaan. Tuleva osuuskunta voisi toimia myös paikkana, jossa opiskelijat saisivat työssäoppimisjakson aikana kehittää omaa yritysideaansa sekä yrittäjävalmiuksiaan.

Tällaisia kuulumisia SEDUsta. Alkuviikolla myrskytään koko HOPE-joukolla Ikaalisten Kylpylässä. Tapaamisiin siellä!

~ Hanna


Anne Lepistö ja Tiina Jokela-Lyly kehittävät SEDUssa tapoja opiskella yrittäjämäisesti.