Maanantaiaamuna kylpylän aulassa kuului iloista puheensorinaa ja naurua, kuin myös laulua ja kitaransoittoa. HOPEttajat kerääntyivät Maininki-saliin aamukahville tervetulleiksi halattuina. Mukaansa tempaavat juontajamme, Vilma ja Tatu, jorasivat lavalle ja kutsuivat HOPE-hankkeen äidit, Maria Käkelän ja Minna "Minttu" Erkon mikrofonin ääreen. Nämä Ikaalisten tehonaiset tekivät meistä myrskyilijöistä kauniin kukkakimpun; samaan vaasiin sopivat hienosti niin opettajien, johtajien kuin yrittäjienkin symbolikukkaset.
Seuraavaksi Esa Saarinen. Ehkä.
Myrskyn ensimmäinen tähtipuhuja, Esa Saarinen valtasi kohta estradin. Kynät sauhuivat yleisössä, kun Saarinen kertoi opettajaloistossa mm. Matin sanoin, että jokaiselle chancelle pitää antaa mahdollisuus! Sana 'ehkä' sai uudenlaista kaikua kuulijoiden korvissa ja tutuksi tuli myös rouva Askola. Hyvä huomio oli, että kannattaa pitää varansa, missä seurassa on positiivinen, iloinen ja kukoistava; onko positiivisuus sittenkään itsessään positiivista, vai voiko se kääntyä itseään vastaan?
Tosissaan olevuudesta tuli varmasti kaikille selväksi, että se, kun tekee täysillä, on paljon tärkeämpää, kuin se, mitä tekee täysillä. Valtaisasta keskittymisestä, rinnalla elämisestä ja kannustuksesta seuraa maaginen noste, niinkuin Placido Domingon työnäytteestä näimme. Ilo oli ylimmillään ja nauru kirposi ilmoille viimeistään tarinassa, jossa jätkien kanssa kalaan haluava mies vietiin (vaimo pakotti) kuuntelemaan Jeesuksen puhetta. Ihmisen luonteessa esiintyvät samat piirteet, oli vuosituhat mikä tahansa.
HOPE Myrskyn fiilis ja meininki olivat jo lähteneet niin hurjaan kasvuun, ettei meinannut malttaa lähteä välillä lounaalle. Ravintola Violetan herkut olivat kyllä santsin arvoisia. Oli mukavaa huomata, että ruokailunkin aikana keskustelut pöytäkunnissa liikkuivat HOPEmaisissa aiheissa.
Vatsat täynnä hyökkäsimme seuraavaan aiheeseen, kun Johannes Partanen alusti todella merkille pantavalla tavalla, mitä yrittäjyyskasvatuksessa tarvitaan juuri nyt. Neljässä eri oppikahvilassa keskusteltiin, keksittiin, suunniteltiin ja saavutettiin hienoja tuloksia. Päiväkahvin jälkeen ryhmätöiden antia eli oppeja ja koppeja purettiin akvaariokeskusteluna.
Harjoituksen päätteeksi saimme ohjeita ulkona suoritettavista aktiviteeteista, ja hotelliin majoittumisen jälkeen tapasimmekin alkujumpan merkeissä kylpylän pihassa. Auringon paistaessa oli mukava kokeilla mm. golfia, kirkkovenesoutua, melontaa, kirveen heittämistä, puhallusputkella ampumista, jousiammuntaa, mölkkyä, frisbeegolfia, katukorista, käydä kävelylenkillä ja vaikka mitä muuta. Sisäliikuntamahdollisuuksien, keilailun ja kuntosalin, lisäksi ohjelmapisteenä oli myös Thinking sauna. Ajatusten vaihto löylyissä kasvoi todella hedelmälliseksi keskusteluksi, välillä saattoi hakea uusia ideoita myös allasosaston puolelta.
Aamulla E. Saarinen opetti jo, että paremmat sanat tuottavat parempia ajatuksia ja paremmat ajatukset tuottavat parempaa toimintaa. Hyvä ruoka, parempi mieli on myös totta, joten illallista kohti myrskyn silmä eteni. Wanhassa ravintolassa menu vei myöskin kielen mukanaan. HOPEttajille oli vielä järjestetty lisää liikunnallista ohjelmaa illalle, eli bändin alkaessa soittaa syöksyi väki tanssilattialle alta aikayksikön. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan, kauniisiin uniin saakka.
Tiistai on toivoa... HOPEa täynnä!
Tiistaiaamuna myrsky nousi jälleen, ja heti aamukahveista lähtien tunnelma hipoi kattoa. Toisen päivän huippuvieraamme Kirsti Lonka keskittyi luennossaan tapoihin, millä toimijuus oppijoissa voidaan sytyttää. Pohdimme opettajan tärkeintä roolia yrittäjyyden kannalta, ja tottahan se on, ettei vain yhtä roolia voitu päättää voittajaksi. Sytytystulppana toimiminen, vahvuuksien tukeminen, oppijaan uskominen ja rohkaiseminen ovat kaikki oleellisia rooleja.
Keskustelimme mielen malleista ja aivosolujen yhteyksien vähenemisen kuulimme johtuvan siitä, ettemme käytä aivojamme tarpeeksi. Voisimme siis olla osaavampia paljon useammassa asiassa kuin mitä koemme, jos vain käyttäisimme korvien välissä olevaa softwarea enemmän. Vain harjoittelemalla voi kehittyä, ja siksi Kirsti kutsuikin lavalle Manen, joka tuli lukemaan pari tekstin pätkää Muodonmuutos -kirjasta. En tiedä, uskoiko Mane itsekään vielä vuosi sitten, että hän suurena jännittäjänä tulisi HOPE Myrskyssä puhumaan framilta 300:lle henkilölle, mutta komeasti se meni!
Kirsti päätti luentonsa havainnollistavaan tarinaan tähdistä: On olemassa kolmenlaisia tähtiä. Mustat aukot imevät ympäriltään energiaa, valoa ja lämpöä ja kaikki se häviää. Loistavat tähdet erottuvat kirkkaina, mutta jättävät muut varjoonsa. Valaisevat tähdet auttavat kulkemaan, näyttävät reittiä ja jakavat valoaan muille. Olkaa te valaisevia tähtiä!
Luennon jälkeen söimme taas vatsat täyteen herkkuja, jonka jälkeen oli neljä teemakahvilaa. Luovaa tasapainoa taiteilijan, tuottajan ja yrittäjän väliltä ohjasivat Kirsi Neuvonen ja Hanna Heikkinen. Mielen malleista johdettua peliä veti Monky Business. Yhteisöllisen oppimisen case-esimerkkejä Tiimiakatemialta ja Mondragonin yliopistosta käytiin läpi Maininki-salissa. Oppilaitosjohdon roolia yrittäjyyden edistämisessä johti oikeutetusti Johannes Partanen.
LoppuSHOW synnytti uudenlaista taidetta, teatteria ja taputuksia
HOPE Myrskyn loppuhuipennus alkoi olla käsillä. Synnytykset purettiin lavalla joka ryhmältä, jonka jälkeen alkoi armoton tuolien ja pöytien roudaaminen pitkin salia. Kokosimme teatterikatsomon, johon rakennettiin Nic Mephamin johdolla Instant Theatre -mallin tarina. HOPEa oli ilmassa ja jäniksen peukut pystyssä, kun miespuolinen hirveitä kipuja kärsivä jääkarhu alkoi synnyttää savusaunassa ja sisään kömpii Holy Diver... kyllä siinä oli taas sademetsänä toimivalla yleisöllä naurussa pitelemistä. Juu, luit aivan oikein. Instant Theatre pitää kokea itse.
Vielä myrskyläisiä hellittiin yhdellä tähtikaartin edustajan esiintymisellä. Lavalle tuli henkilö, joka on tehnyt juuri eri lailla kuin mitä hänen pitäisi tehdä. Rajoja rikkonut ja jotain aivan uutta kehittänyt Signmark kertoi yrittäjän tarinansa yhdessä Nupun kanssa. Ei sitä todellakaan joka päivä tapaa miestä, joka tekee musiikkia voimatta kuulla sitä.
HOPEttajat innostuivat tanssimaan musiikkivideon tahdissa, ja HOPE Myrskylle Marko oli kehittänyt oman viittomamerkin. HOPEn eli toivon viittoma on 'peukut pystyssä'. Myrskyn merkki taas on heiluvat kädet nyrkissä. HOPE Myrsky on tästä loogisesti yhdistettynä 'kädet heiluen peukut pystyssä'.
Ainakin omalla kohdallani nousi pintaan syvä kunnioitus - vastaava kuin Esan kertomus maanantaina, kun Martti Ahtisaari saapui luennoimaan Teknilliselle yliopistolle. Loistoesimerkki siitä, kuinka asenne ratkaisee. Aina. Olet kuitenkin itse oman elämäsi herra. Ehkä...
Suuret kiitokset kaikille myrskyilijöille! Let's HOPE!
- Jenni Ahlstedt, väsynyt mutta niin onnellinen HOPE Myrskystä kotiutunut tiedottaja ja oppija
Tekstit
