Salossa toteutetaan unelmia

Salossa mennään kohti intohimoa, innostumista ja heittäytymistä. Kattoajatuksena ovat OMAT UNELMAT.

Opettajuutta viedään kohti valmentajuutta. Opiskelijoita kannustetaan ottamaan oman opiskelunsa johtajuus itselleen. Annetaan tilaa ja aikaa uppoutua. Opiskeluun tuodaan tiimin voimaa ja yrittäjämäisiä toimintatapoja.

Partus-menetelmien mukaan mennään myös epämiellyttävyysalueelle pohtimaan, millä kysymyksillä päästä eteenpäin, kun homma ei suju. Matkaeväinä ovat uskallus kokeilla, rakkaus alaan ja mahdollisuus vaikuttaa tekemiseensä.

Avainkehtityskohteita ovat HOPE-ope Johanna Rintasen mukaan kontaktien luominen ja verkostot. Verkostoitumista tapahtuu erityisesti blogien kautta. Osuuskuntien toteuttamiseen etsitään kevyesti toteutettavaa muotoa.

Kulttuurialan koulutuksessa on Salon seudun ammattiopistossa noin 200 opiskelijaa opiskelemassa vaatetusta, ateljee- ja asusteompelua, sisustussuunnittelua, sisustustekstiilien luomista sekä huonekalupuusepän ja puu- ja metallihuonekalusepän alaa.

• Anna Tolppi rakentaa lopputyönään syksyksi näyttelyn Galleria Osumaan Helsinkiin. Hän käyttää itsensä johtamisessa KAATISTA eli kirjaa, johon kaataa kaiken. Jos joku tie menee tukkoon, kaatista selailemassa Anna löytää uuden. Kaatikseen hän kirjaa joka päivä ajatukset, tekemiset, kokeilut ja tuotokset. Siellä on kuvia, lehtileikkeitä, piirroksia, kankaanpaloja hintatietoineen jne. Tekstiilialalta valmistuvaa Annaa kiinnostaa arjen kauneus; hän haluaa luoda kaunista ja toimivaa.

• ”Rakkaudella Tauno” on Anni Haunisen oivallus. Pellavakangasta ja pitsiä penaaleiksi, kasseiksi ja rintamerkeiksi. Kulmassa iki-ihana Tauno Palo vannomassa rakkauttaan. Tuotteet syntyivät Turun joulumarkkinoille ja menivät kuin kuumille kiville. Tauno sytytti Annissa yrittämisen kipinän. Tauno tasaa tietä Ansalle ja ehkä myös Justiinalle. Katso lisää http://solveig-oi-solveig.blogspot.com/

• My City My Style oli vaatetuksesta valmistuvien tutkimusmatka näytöksen maailmaan. Tokio, Delhi, New York ja Reykjavik luotiin vaatteiksi ja näytökseksi koreografioineen, musiikkeineen ja lavasteineen. Näytös esitettiin helmikuussa Salossa ja Turussa. Projektin aikana lähti käyntiin valmennusprosessi, jossa opiskelijat oppivat oman itsensä johtamista. He oivalsivat tiimityön arvon ja lähtivät kertomaan siitä muille kouluille. Upea näytös oli oiva osoitus kyvystä tuotteistaa oma osaaminen.

• Roope Uusitalo painaa t-paitoihinsa maailman pahuuden: Stalinin, Hitlerin ja Mengelin; kaasunaamarit, koppalakit ja aseet. Paitoja syntyy historian lisäksi videopeleistä, musiikista ja ylipäätään kaikesta kiinnostavasta. Roope ottaa kantaa printeillä eikä turhia selittele. Häntä kiehtoo suunnittelija työ. Nyt paidat syntyvät itselle, kavereille tai kaverin kavereille. Uudeksi väyläksi on löytymässä threadless.com, jossa asiakkaat äänestävät, mitkä tuotteet menevät tuotantoon. Oma yritys on Roopelle yksi mahdollisuus, mutta liikaa vastuuta hän ei harteilleen huoli.

• Helminauhaa ja nostalgiaa -blogi on Heini Karan kodikas luomus. Tyylihistorian kurssisuoritus laajeni kustavilaisuudesta maalaisromantiikkaan. Vanhan kotitalon historiaa henkivät esineet ja kauniit luontokuvat luovat mukavaa tunnelmaa. Helppo kuvitella, kuinka ihana tulee Heinin sisustusalan liikkeestä, kunhan aika on sille kypsä. Sitä ennen odottelemme Heinin tuotteille verkkokauppaa.

• Salon uuden lifestyle-myymälän sisustuksessa on myös tekstiilin opiskelijoilla sormensa pelissä. Kahdeksan opiskelijaa oli mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa liikkeen somistusta ja laittamassa tavaraa esiin. Hyvä oppi oli, että kaikki, mikä näyttää hyvältä omissa silmissä, ei välttämättä toimi asiakkaan silmissä. Pari- ja tiimityö olivat voimaa yllättävän haasteellisessa tehtävässä. Kokemus antoi ajateltavaa siihen, mitä oma yritystoiminta voisi olla.

Elämää Salon seudun ammattiopiston kulttuurialalla voi seurata blogista osoitteessa http://keikkailu.blogspot.com/

Hope-akvaario @ johtoryhmä.LPKKY

Hope @ LPKKY johtoryhmä 1.4.2009. Parkanon musiikkiopisto. Puhtaaksikirjoitti Helmikki Kärpänen

Aloituskierroksella kerättiin vihreille paperilapuille yleisöltä arvot, jotka heillä ohjaavat toimintaa ja opetustyötä omassa oppilaitoksessaan. Niin, montako arvoa yhdelle arkille kirjoitetaan =0) - yksi riittää!

Akvaariokeskustelussa teemana oli, kuinka Hope pystyy auttamaan arvojen toteutumista oppilaitoksissa. Mintun ja Marian lisäksi keskusteluun pääsi iso-Heikki. Johtoryhmältä esiin nousi seuraavat teemat:

joustavuus
reiluus
luotettavuus
turvallisuus
asiakaslähtöisyys
yhteinen tehtävä
yhteinen päämäärä
verkosto
yrittäjyys

Keskustelun puheenvuorot:

• (Heikki) Yrittäjyys  työllistyminen  otetaan esiin oppimisessa ja opetuksessa

• (Maria) Hyvä pointti että opetus ja oppiminen on erikseen. Kun oppija oppii, myös opettaja – valmentaja oppii. Ollaan jatkuvassa oppimisen ja muutoksen prosessissa

• (Heikki) Yrittäjyys hankkeena antaa mahdollisuuden opiskelijoille työllistyä. Nyt, kun firmat heittää hyviä osaajia ulos, on oppimisympäristöissä huomioitava mahdollisuus työllistää itse itsensä. Hanke tarjoaa valmiuksia yrittäjyyteen, myös ajattelumalleja, mikä on yksin tekeville suomalaisille ehkä vierasta

• (Maria) Aivan, Omniassa, Hopen kumppanioppilaitoksessa, työllistävyys tuli rakennusalalla ns. iholle. Alan töitä on paljon, mutta liikkeet eivät työllistä näin taantuman aikaan opiskelijoita ja valmistuminen viivästyy. Ratkaisuksi mietittiin osuuskuntaa, jossa opiskelijat voisivat työssäoppimisen suorittaa. Yrittäjyys tässä on sitä, että kun to-paikkoja ei ole, ne tehdään – ja siten vastataan työelämän tarpeeseen.

• (Minttu) Hope-valmennusten kautta olen nähnyt opettajien oppimisen merkityksen. Maailma muuttuu ja koko ajan tulee uutta, johon on reagoitava ja se vaatii myös opettajalta uusia taitoja. Oppimisen prosessi on pitkä ja kysymys tässä on miten Hope voi sitä auttaa. Oppimista voi olla vaikka taidon oppiminen ja se on henkilökohtainen prosessi, samoin kädentaidot tai ammatillisen osaamisen taidot. Meillä oppiminen on mielletty ja rakennettu yksilökeskeisksi mutta Hopessa ja tiimioppimisessa on lähtökohtana yhteisöllisyys. Valmennuksessa korostuu menetelmäosaaminen ja hankkeen taustalla on myös tehdä oppilaitosympäristöt sellaiseksi että yhteisöllinen oppiminen olisi mahdollista

• (Heikki) Arvona kohta ”yhteistä päämäärää kohti” - tästä löytyy keskeinen sisältö koko LPKKY:n olemassaolon kannalta. Olisi listattava, mitkä tässä ovat ne olennaisimmat kohdat. Ja asiakaslähtöisyys liittyy samaan asiaan kuin priorisointi. Onko asiakas sitten organisaatio tai joku muu – mikä käsitetään asiakkaaksi. Joskus vaikuttaa siltä, että toimimme näennäisesti motiivista asiakkuuteen, mutta jotkut muut arvot ja lähtökohdat kuitenkin itsessämme ohjaavat toimintaa

• (Minttu) Hyvä pointti! Arvoista ajatellaan usein, että ne ovat huonetauluja. Mutta vain arvot, jotka toimivat käytännössä ovat todellisesti arvokkaita!

• (Maria) Asiakkuuksien asiakaspalvelu –
• (Heikki) Asiakkuuksia on paljon, ja meillä keskeisimmät ovat oppijat ja opiskelijat mutta myös koko yhteiskunta, kun verorahoilla maksetaan. Yhteiskunta odottaa palveluita ja että rakennamme jotain, mikä on huomenna paremmin kuin mitä se on tänään

• (Maria) Juuri näin! Siihen Hopessa tähdätään!

• (Minttu) Ja jos mennään syvemmälle - asiakkaita ovat opiskelijat ja myös heidän asiakkaansa

• (Heikki) Arvona luotettavuus

• (Maria) Opettaja – valmentajan kohdalla se tarkoittaa yksilön osaamisen kunnioittamista ja sen tukemista. Opettaja on tukija ja rinnallakulkija, ei posmottaja. huomioimme ja palvelemme ja kuuntelemme. kuuntelemisen taito – oikealla herkkyydellä


• (Minttu) Hei täällä on arvona ilo!

• (Maria) käännä se toisinpäin?

• (Minttu) oliko meillä iloa? Yrittäjyyteen tarvitaan tietty intohimo (passion) – että jaksaa ja että asiat tapahtuvat. Oppimiseen tällä on se yhteys, että oppimiseenkin liittyvät tunteet. Tiimiakatemiassa on sanonta, minkä ilotta opit sen surutta unohdat!!

• (Maria) Tunteisiin liittyy myös se seikka, että ajattelussaan on lähtökohtaisesti positiivinen – ja tämä ehkä ärsyttääkin joitain – mutta ominaisuus ei ole sisäsyntyinen vaan perustuu ajatukseen, että positiivisuus johtaa ja kestää pidemmälle kuin negatiivisuus

• (Heikki) tämä joskus tuntuu ehkä hieman ”ei ihan jalat maassa” – antaa mahdollisuuden innovaatioihin. Hope antaa resursseja niiden synnyttämiseksi ja niitä ei olisi ilman hankkeen rahoitusta. Mutta miten saadaan tuloksia – miten vaikuttavuutta mitataan?

• (Maria) OPH:sta sanotaan, että sitä saat mitä mittaat. Meillä on kovat ja pehmeät mittarit, ihan numeroita että synnytetään 15 yrittäjyyden oppimisympäristöä. Ne on nämä kovat mutta sitten on pehmeät, kuten vilkkusilmäindeksi

• (Heikki) No mitä SE sitten on?

• (Maria) kun alkaa mennä etukenoon, seurata ja kiinnostua keskustelusta –syttyä!

• (Minttu) toinen pehmeä ihan konkreettinen mittari meillä on kipinäpäivät. Hope on valtakunnallinen hanke ja mukana on iso määrä oppilaitoksia. Muutoksentekiijöillä täytyy olla palo ja jaksaa uskoa. Valmennuksissa opettajat on sanoneet että me innostutaan ja tykätään tehdä muutosta, mutta miten saada muut opettajat mukaan – vastaus tähän on kipinäpäivät, jolloin koko henkilöstö ydinjoukkoa voi osallistua päivään, jossa käydään keskustelua näistä aiheista

• (Maria) muita muutamia toimia jotka tuo numeromittareihin saldoja voisivat olla oppimissopimukset, motorola–järjestelmä, [i. e. reflektio – käytäntöönviemis –raportti], tutkimus partus-menetelmien käyttöönotosta ja miksi juuri aloittaminen on siinä vaikeaa, sekä osuuskunnat.

• (Heikki) vaikuttavuuden mittauksessa on tämä viive että parin vuoden päästä kun on kuperkeikka tehty, voidaan miettiä, onko se johtunut näistä vai jostain muusta? Osuustoimintamuoto olisi semmonen jota voitaisiin viedä eteenpäin. Kynnys yrittäjyyteen on matala, osuuskunat ovat syntynyt yksilöiden tarpeesta, ja on huomattu että porukassa on parempi olla. Osuuskuntaan on matala kynnys lähteä.


• (Maria) Eteläranta 10ssä Suomen yrittäjien pj Markku Pallari sanoi, että osuustoiminnasta puuttuu todellinen riski. Opetushallituksessa oltiin sitä mieltä, että riskillä on peloteltu riittävän kauan yrittäjäksi aikovia.

• (Heikki) Opiskelijat varsin nuoria, eivätkä he voi heittäytyä tässä ja nyt

• (Maria) Pitääkin olla turvallista!

• (Minttu) oppimisympäristönä osuuskunta on turvallinen, siinä ei ole yrittäjän oikeaa riskiä mutta on vastuu omasta tekemisestä ja omista projekteista ja se on ihan eri asia kuin että tekee opettajalle tai että opettaja on hankkinut projekteja

• (Heikki) onko tästä aikeita suunnata kokemuspohjaisesti jatkoa – entä onko siihen mahdollisuuksia?

• (Maria) Kehitys näyttää siltä, että nyt kun kriisit on käynnistetty jatkoa seuraa. Ei kuitenkaan voida ohjailla koko valtakuntaa Ikatasta ja lpkkystä käsin, että täytyy keskittyä alueelliseen kehittymiseen

• (Heikki) Mitä tarkoitat alueella tässä?

• (Maria) Minä tarkastelen maailmaa Röyhiöstä

• (Heikki) Ikaalinen liitetään röyhiöön!!!!

• (Maria) Heikki osaa kysyä oikeita kysymyksiä – sehän toimii kuin oikea valmentaja!