Hope

Kokemäellä treffaillaan

2010-01-19T22:33:00.003+02:00

SATAEDUn Kokemäen toimipisteen HOPE-opet ovat päättäneet treffailla säännöllisesti. He kokoontuvat kerran kuussa hakemaan fiilistä ja kehittämisintoa, jota voivat sitten jakaa eteenpäin työpisteissään.

Tässäpä hyvä vinkki kaikkiin HOPE-oppilaitoksiin!

Kolme Kokemäen HOPE-opettajaa Rami Kantola, Eija Lempinen ja Maija-Leena Haapa-alho hakivat kehittämisintoa ja -ideoita Tiimimestarit Areenalla -tapahtumasta. HOPE-opet tunnistaa kuvasta pienistä punaisista huiveista.

Tammikuun terveisin

~ Hanna

Terveisiä Lempäälästä!

2009-11-19T23:20:00.003+02:00

HOPE-ope Minna Järvinen ohjaa ensimmäistä asiakastyötä, joka toteutetaan osuuskunta Arteklaanin kautta.

PIRKOn Lempäälän toimipisteeseen on syntynyt osuuskunta Arteklaani. Käsi- ja taideteollisuusalan osuuskunta perustettiin 23.10. yhteensä 17 perustajajäsenen voimin. Hienoa – onnea Lempäälä!

Sain tänään käydä katsastamassa osuuskunnan alkutaivalta HOPE-ope Minna Järvisen johdolla. Osuuskunnan ensimmäistä asiakastyötä tehdään jo vaatetuksessa, ja ainakin koru- ja metallituotevalmistuksessa sekä puualalla on osuuskunnalle sopivia töitä tiedossa.

Uusia opiskelijoita innostettiin tänään mukaan osuuskuntaan infotilaisuudessa, jonka vaatetuksessa opettava Minna Järvinen piti yhdessä puualaa opettavan Esko Lovikan kanssa.

Lempäälän opiskelijaosuuskunnan malli on kehitetty Taitokatu-hankkeessa, joka toimii tiiviissä yhteistyössä HOPE-hankkeen kanssa.

Kirjoittelen piakkoin lisää Arteklaanista tuohon etusivulle.

~ Hanna

Loimaan osuuskunta on syntynyt

2009-11-10T14:49:00.004+02:00

Sisustus- ja puualan opiskelijat ovat juuri perustaneet osuuskunnan Loimaalle.

Loimaalta kuuluu komea uutinen: käsi- ja taideteollisuusalan osuuskunta on perustettu. Osuuskunnan jäsenet allekirjoittivat virallisen sopimuksen Loimaan ammatti- ja aikuisopiston kanssa viime torstaina 5.11. Varsinainen osuuskunnan perustamispäivä oli 22.9.

Perustajajäsenistä suurin osa on sisustus- ja puualan opiskelijoita. Osuuskuntainnosta Loimaalla kertoo hyvin se, että kahdeksan perustajajäsenen joukko on jo nyt ehtinyt kasvaa kahdella.

– Tämä on meille tosi iso juttu. Osuuskunnan perustamisesta on puhuttu jo paljon ennen HOPE-hanketta ja sille on ollut kova tarve, toteaa HOPE-opettaja Minna Strander.

Pelisäännöt selviksi

Yrittäjyyteen on Loimaan ammatti- ja aikuisopistossa aikaisemminkin valmentauduttu monin tavoin. Oppilaitoksen tiloissa on esimerkiksi monena kesänä työskennellyt kesäyrittäjiä, jotka ovat toimineet yrittäjämäisesti.

Osuuskunta antaa selkeät pelisäännöt moneen asiaan, esimerkiksi siihen, miten rahaliikenne kulkee. Minnan Strander näkee osuuskunnan etuna myös sen, että yrittäjyys nousee oppilaitoksessa enemmän esiin.

– Hinnoittelusta ja muusta yrittäjyyteen liittyvästä keskustellaan opiskelijoiden kanssa nyt enemmän kuin koskaan ennen. Heillä on selkeä into ja suurempi tarve saada tietää asioita.

HOPE on tärkeä

HOPE-hankkeella oli Minnan mielestä ratkaiseva merkitys osuuskunnan synnylle. Hän ei usko, että tarpeeksi rohkeutta olisi muuten löytynyt ainakaan tässä aikataulussa.

– Keväällä minulle tuli oikeastaan työtehtäväksi alkaa puuhata osuuskuntaa, ja HOPE part II:n kautta siihen saatiin resurssejakin. Apu, joka on tullut verkostolta ja muilta olemassa olevilta osuuskunnilta, on ollut ratkaisevan tärkeä.

HOPE-opettajaa tarvittiin eniten alkuvakuuttelussa kertomassa osuuskunnan hyödyistä ja selittämässä, että se todella kannattaisi. Kysymyksiä riitti ja tsemppausta kaivattiin.

Alun väännön jälkeen osuuskunta syntyi opettajan näkökulmasta kohtuullisen kivuttomasti, kun opiskelijat innostuivat ja alkoivat itse pyörittää prosessia.

Onnea Loimaan osuuskunnalle! Lähiviikkoina ajelen jututtamaan osuuskunnan jäseniä, joten kuulumisia on luvassa pian lisää.

terveisin Hanna

Osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Suvi Pietilä (vas.), rehtori Tarja Asula sekä osuuskunnan perustajajäsenistä Taina Setälä allekirjoittamassa sopimusta.

Nakkilan av-osuuskunta nopeasti vauhtiin

2009-11-04T17:05:00.004+02:00

Reetta Hietala ja Sami Rehmonen ovat tyytyväisiä osuuskunnan jäseniä.

Joukko Satakunnan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta valmistuneita nuoria perusti kesällä audiovisuaalisen alan osuuskunnan Nakkilaan. Villilä Korporaatioksi nimetty osuuskunta on vajaan kolmen kuukauden olemassaolonsa aikana yllättänyt perustajansa.

– Meillä kaikilla taisi olla alkuodotus, että joudumme tekemään hirveästi töitä saadaksemme osuuskunnan toiminnan käyntiin, mutta pääsimmekin yllättävän rivakasti vauhtiin. Sana kulki nopeasti, ja yritykset löysivät meidät, miettii osuuskunnan puheenjohtaja Reetta Hietala.

– Olemme siis todistaneet, että av-alaa voi tehdä myös Satakunnasta käsin. Täälläkin on töitä, jatkaa Sami Rehmonen.

Osuuskunta-ajatusten virittäjänä toiminut av-alan opettaja Taru Tuomisto tsemppaa nuoria mentorina. Hän näkee osuuskunnan pehmitettynä laskuna yrityksen perustamisen tosi kovaan arkeen – eräänlaisena laukaisualustana.

Tuomisto toteaa, ettei oman paikan etsiminen av-alan opinnoista valmistuvalle ole helppoa. Siksi on ollut kolkkoa pudottaa valmistuva työelämään ja vain toivoa parasta.

– Osuuskunnassa nämä tavattoman lahjakkaat nuoret tukevat toisiaan ja jakavat tietojaan ja verkkojaan. He saavat tarpeellista aikaa verkostoitua ja kerätä portfoliota.

Paikallista
palvelua

Villilä Korporaatiosta löytyy ammattitaitoa joka lähtöön: käsikirjoittajia, ohjaajia, kuvaajia, valaisijoita, äänimiehiä, tuotannon osaajia jne.

Osuuskunnassa tehdään paljon yritysten esittelyvideoita ja musiikkivideoita, lyhytelokuvaakin kuvataan parhaillaan. Tilaustöillä osuuskuntaan kerätään pääomaa, jolla voidaan toteuttaa omia produktioita.

– Paikallisten yrittäjien ei enää tarvitse lähteä pääkaupunkiseudulle asti, kun meiltä on helppo tilata töitä. Saatamme tuotteen alkuperäisen idean synnystä sen julkiseen esitykseen saakka, Reetta Hietala kertoo.

Osuuskunnalle löytynyt toimitila Satakunnan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen Villilän toimipisteestä mahdollistaa kiinteän yhteistyön koulun, kuntayhtymän ja studioiden kanssa.

Yhdessä
tekemisen turvaa

Villilän toimipisteessä on jo vuosia mietitty, että osuuskunta tarvittaisiin av-alalle kipeästi.

– Ala on vaativa ja koulutus kovin lyhyt. Produktiosuuntautuneita opintoja suoritetaan kovalla kiireellä, joten omat yritysajatukset jäävät väkisinkin kovin hentoisiksi. Nekin, jotka ehtivät opintojensa lopussa pistää pystyyn yrityksen, jäävät tavattoman yksin, toteaa Taru Tuomisto.

Villilä Korporaatio antaa yhdessä tekemisen turvaa ja iloa alussa kahdeksalle nuorelle. Kun he saavat rauhassa asiat rullaamaan ja löytävät käytänteet asioille, saatetaan mukaan kutsua lisää väkeä.

– Varmasti osuuskunta lähtee luonnollisesti laajenemaan, kun tuotanto kasvaa. Siitä lähdetään, että jokaiselle mukaan tulevalle pitää löytyä töitä. Istumaan ei osuuskuntaa haluta ketään, Tuomisto miettii.

Reetta Hietala, Sami Rehmonen ja Einari Vuorinen esittelivät Villilä Korporaatio -osuuskunnan töitä Luovuus esiin! -seminaarissa.

HOPE part II esillä Sadonkorjuuseminaarissa

2009-10-29T21:21:00.004+02:00

HOPE part 2 oli niin vaikuttava, että sitä kelpaa esitellä. Kuva HOPE Myrskystä.

Virkamiehet kiittivät HOPEa

Syksy on taas mukavasti vauhdissa ja HOPEa täynnä. Lokakuun terveiset tuon teille Helsingistä, ravintola Sipulista, jonka talvipuutarhassa pääsimme esittelemään huimaa HOPE part 2 -hankettamme.

HOPE part 2 valittiin Sadonkorjuuseminaariin yhdeksänkymmenen EU-rakennerahastohankkeen joukosta. Päivän ideana oli esitellä hankkeiden satoa ja tarinoita. Hallinnoijat olivat saaneet itse valita, mitkä hankkeistaan halusivat nostaa esiin, ja iloksemme Opetushallitus valitsi meidät mukaan. Olimme siis onnistuneet antamaan viestiä, että meillä on mistä kertoa.

Päätimme Ikatan rehtorin Joni Liukkosen kanssa esitellä projektiamme eri lailla – ei niin virkamiesmäisesti – vaikka yleisömme pääasiassa olikin virkamiehiä ministeriöistä ja lääninhallituksista. Ehkä juuri siksi esityksemme kolahti ja saimme siitä valtavasti kiitosta.

Joni hoiti esittelyssämme kovan puolen eli toi esiin HOPE part 2:n huimat luvut. Minä jatkoin pehmeämmin eli kerroin tarinoiden ja valokuvien avulla, mitä kaikkea hienoa HOPE-opettajat ovat saaneet aikaan. Tärkeintähän on muistaa, että opettajien työ on se, joka tuottaa todellista tulosta. Ihan lopulliset tulokset syntyvät silloin, kun opiskelijat alkavat tehdä projekteja ja ryhtyvät yrittämään.

Seminaarin parasta antia olivat illan keskustelut. Niissä kuulimme, että meillä voisi olla mahdollisuuksia uusiin rahoituksiin.

Kaiken saadun palautteen ja kiitokset haluan nöyränä jakaa teidän kaikkien HOPE-toimijoiden kanssa. Tästä on yhdessä hyvä jatkaa kohti uusia haasteita.

terveisin
Maria Käkelä

HOPE part 2 oli riemukas projekti.

Pidetään yhteyttä!

2009-10-24T17:23:00.010+03:00

Olen taas tiedottajana käytettävissä, kun oppilaitoksessanne tapahtuu sellaista, josta olisi kiva kertoa muillekin. Levitetään yhdessä näiden sivujen ja muidenkin välineiden kautta tekemällä oppimista, heittäytymistä ja uskallusta uudenlaisiin, rohkeisiin tekoihin.

Minut tavoittaa täältä:
p. 040 508 1272 ja hanna.tuuri@elisanet.fi

terveisin Hanna

Aamujumppa Villiä Studioilla herätti seminaariväen iloisesti luovuuteen.

Luovasti Villilässä

Syksyn ensimmäisen HOPE-keikkani tein Nakkilaan, jossa sain viettää Villilä Studioilla lokakuisen perjantaipäivän yrittäjyyden ja luovuuden innostavassa ympäristössä. HOPE-kumppanimme Satakunnan käsi- ja taideteollisuuslaitos järjesti siellä opiskelijoille, luovien alojen yrittäjille ja muille toimijoille tilaisuuden verkostoitua ja tuoda esiin osaamistaan.

Luovuus esiin! -seminaarin aamun avasi raikkaasti Rakastajat-teatterin näyttelijä Angelika Meusel. Aamutorkutkin heräsivät hänen vauhdissaan irvistelemään kasvojumpassa, hieromaan kaveria peput pyörien ja huutamaan ilmoille omaa osaamistaan.

Pienet keholliset harjoitukset auttavat Meuselin mielestä olemaan läsnä hetkessä ja kuulostelemaan, miltä tuntuu olla minä.

– Elämä on luovaa, jos sille annetaan mahdollisuus. Arkipäivän luovuus vaatii aikaa, hän pohti.

Sydämellä ja intohimolla työtään tekevä Meusel toimii mielellään ryhmässä. Hänen olikin helppo yhtyä yleisön joukosta esiin nousseeseen ajatukseen, että luovuus harvoin tapahtuu yksin.

Lumilautailijoiden hovikuvaajana tunnettu Pasi Salminen viesti aloittaville kuvaajille ja yrittäjille, että pärjätäkseen pitää olla mahdollisuus uhrautua aika paljonkin.

Hän itse lähti joka sunnuntaiaamu, usein muutaman tunnin unilla kuvauskeikan jälkeen, vaihtamaan bussipysäkeille mainoksia. Sen avulla elanto riitti ensimmäisten parin kuvausvuoden ajan.

Ville Malja opiskelijan haastateltavana.

Seminaaripäivässä esiintyivät lisäksi Lapko-yhtyeen solisti, valokuvaaja Ville Malja sekä Subin kanavapäällikkö Maaretta Tukiainen. Mielenkiintoista kerrottavaa oli myös tuoreen av-alan osuuskunnan Villilä Korporaation jäsenillä.Osuuskunnan kuulumisista voit pian lukea lisää sivustomme artikkelien puolelta.

Reetta Hietala, Sami Rehmonen ja Einari Vuorinen esittelivät Villilä Korporaatio -osuuskuntaa.

Luovaa syksyä kaikille!

Tiedottaja taas vauhdissa

2009-10-08T12:38:00.006+03:00

Intoa uhkuen ilmoitan, että olen palannut HOPE-kehiin! Hoidan vastedes HOPE-tiedotusta keikkaluonteisesti eli tartun aiheeseen aina, kun oppilaitoksissa kipinöi, syttyy tai palaa täydellä roihulla.

Keväällä näillä sivuilla seurattiin intensiivisesti upeita juttuja, joihin HOPE oppilaitoksissa innosti. Nyt on aika taas saada innostusta esiin ja sivuille säpinää. Minulla on keväältä tallessa pitkät listat yhteystietoja, joten perästä kuuluu. Lisäksi toivon, että aktiivisesti soitatte tai viestitte minulle aina, kun oppilaitoksessanne tapahtuu jotain, josta olisi kiva kertoa muillekin. Jaettu ilo on tässä tapauksessa monenkertainen ilo, kun tekemällä oppimista, heittäytymistä ja uskallusta uudenlaisiin, rohkeisiin tekoihin saadaan leviämään oppilaitoksesta toiseen.

Ollaan siis yhteyksissä!

terveisin Hanna Tuuri
p. 040 508 1272
hanna.tuuri@elisanet.fi

Kokemäellä upeita asuja wc-paperista

Pukuompelijoiksi valmistuvat Kokemäen vaatetuksen opiskelijat näyttivät, kuinka luovissa käsissä syntyy wc-paperista vaikka morsiuspuku ruusukimppuineen. Minttu Lilja, Karita Hannula ja Oona Valio aloittivat wc-paperiasujen valmistamisen viime keväänä, syksyllä mukaan tuli Helena Aaltonen.

– Uusin Hope-ajatuksin toteutettu wc-paperiprojektimme huipentui lauantaina 5.9. ’Muotia ja taidetta wc-paperista’ -tapahtumassa pidettyyn muotinäytökseen. Siellä opiskelijoiden wc-paperista suunnittelemat ja valmistamat asukokonaisuudet esitelttiin ja arvioitiin, kertoo HOPE-opettaja Aira Setälä.

Töitä oli arvioimassa arvovaltainen raati: Anne Pohtamo, Jorma Uotinen ja Lasse Virén. Tilaisuuden juonsi Sami Hintsanen.

Haastetta ja intoa

Paperiasut tehtiin asiakastyönä Kokemäellä toimivalle Korpela Papers Ky:lle. Opiskelijat saivat vapaat kädet asujen toteuttamiseen.

– Wc-paperi oli todella haasteellinen ja hankala materiaali, ja opiskelijat joutuivat miettimään paljon asujen valmistustapoja. Pukujen lisäksi paperista valmistettiin hiuskoristeita, hattuja, sateenvarjo, rannekoruja ja sormuksia. Kun intoa riittää, syntyy vaikka mitä, Setälä juttelee.

– Muotinäytös oli big success. Niin raati kuin myös yleisö ihastuivat opiskelijoiden loihtimiin juhlaluomuksiin. Luomukset saivat paljon huomiota myös paikallislehdissä, hän jatkaa.

Jorma Uotisen kommentit kuvastavat muotinäytöksen aikaansaamaa tunnelmaa.

– Olen ällistynyt, häikäistynyt, hurmaantunut!

Opiskelijoille vapaus
luoda yhdessä

Paperiprojekti oli yhteisöllistä oppimista parhaimmillaan. Wc-paperi oli vaatetusmateriaalina vieras myös opettajille, joten valmiita neuvoja ei edes ollut eikä niitä olisi haluttukaan tarjota.

– Vetäydyin taustalle seuraamaan, että homma kulkee. Annoin opiskelijoille vapauden luoda ja autoin vain silloin, kun sitä todella tarvittiin. Oppilaat kehittivät ideoita ja työtapoja toinen toistaan tukien, Setälä kertoo.

HOPE part 2 oli UPEA

2009-06-16T17:20:00.005+03:00

Malja HOPE part 2 -hankkeelle

HOPE part 2 oli nopein, taloudellisesti suurin ja tuloksellisin hanke, joka ESR-rahoilla on rahoitettu. Se tavoitti kolmessa kuukaudessa lähes 2000 hengen joukon opettajia, rehtoreita, johtajia ja opiskelijoita toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa. Ikatan hallinnoima HOPE part 2 synnytti eri puolilla Suomea rohkeutta uusiin tekoihin ja yrittäjyyden oppimiseen.

Karonkka oli yhtä riemukas kuin koko projekti

Karonkkapäivä 29.5.2009 kokosi HOPE part 2 -tekijät Akun tehtaalle, jossa mietittiin mm. seuraavanlaisia ajatuksia:

HOPE part 2 on synnyttänyt huimaa, eri rajapinnoilla tapahtuvaa kipinöintiä. Se kipinöinti on saanut aikaan muutosvoimaa ja -vimmaa, joka näkyy kentällä tekemisen meininkinä ja vahvoina tuloksina. Toivo vahvistuu – ja työ jatkuu. – Hanna Heikkinen, Partus.

Kiitos, kun sain olla mukana. Itse en ole enää sama, joka olin hankeen alussa. Oli kova myllerrys ja oppien paikka alusta loppuun. Jäi fiilis, että haluan olla jollain tavalla tämän jutun kanssa jatkossakin tekemisissä. Hurjasti on mielessä ja nähtynä sellaista, johon on hinku iskeä kiinni jossakin roolissa. – Niina Ylönen, Osuuskunta Aktivaattori.

Karonkkapäivässä koottiin hedelmiä kolmen kuukauden rypistyksen ajalta ja todettiin yhdessä, että tekemässä oli pirun innostunut ryhmä, joka on valmis lähtemään tulta päin tulevaisuudessa vallankumouksen aikaansaamiseksi oppilaitoksissa. Kipinöintiä, hämmennystä, toimintaa, innostusta ja iloa on nähty ympäriinsä. Tulokset olivat aivan MAHTAVAT, ja hämmästytimme jopa itsemme. Paljon uskalsimme kumppaneiltamme odottaa, mutta vielä enemmän saimme koppaan eväitä haastavalle ja riemulliselle matkallemme. ISO KIITOS koko tiimille! – Jaana Hiltunen, HOPE part 2 -projektipäällikkö, Partus.

Vaikuttavuudeltaan aivan ylivoimainen projekti, missä koskaan olen ollut mukana – sekä kokonaisuudessaan että HOPE Myrskyn osalta. Mieletön osoitus tiimityön ja verkoston voimasta. Kaikki on mahdollista, kun on innostus, suunta ja osaamista. Vallankumous on saatu alkuun, tästä on hyvä jatkaa muiden alaheimojen kanssa! – Vilma Väisänen, Partus-valmentaja.

Huikeeta, että pääsin näihin hommiin mukaan. Positiivinen ympäristö tuottaa positiivisia tuloksia. – Petrus Piironen, Tiimiakatemia.

Olen saanut tavata upeita HOPE-opettajia ja heidän esimiehiään, jotka ovat jakaneet kokemuksensa haastatteluissa. Hienoja keskusteluja! Toivon, että omassa raportissani pystyn antamaan jotain takaisin heille sekä laajemmalle yhteisölle, joka miettii yrittäjyyskasvatusta. – Irma Rantonen, Osuuskunta Aktivaattori.

Kiitos, ihanaa on ollut olla mukana ja nimenomaan yhdessä tekemässä. Tosiaan, ei tarvitse kaikkea tehdä itse ja yksin. Näillä eväillä on hyvä jatkaa. – Terhi Leppä, Ikata.

HOPE Myrsky 300:n HOPEttajan kohtaamisessa osoitti yhteisöllisyyden voiman – tapahtuman tunnelma näytti, miten nopeasti muutos voidaan saada aikaan. – Jenni Anttonen, Tiimiakatemia.

Innostunut asenne + yhteinen asia + ilmapiiri + herättelevä ohjelma = voitto. Pietari Sipponen, Osuuskunta unelMania, Tiimiakatemia.

Menit sitten innostumaan! – Kimmo Juntunen, Tiimiakatemia.

We want results, ja niitä saatiin. Toiminta jatkuu syyskuussa Jyväskylässä! – Noora Kärki, Osuuskunta unelMania, Tiimiakatemia.

Ainutlaatuisen upea, ihan "kerran elämässä" -juttu oli HOPE part 2 freelance-toimittajalle ja yrittäjälle. Innostuneiden ihmisten joukossa omakin osaaminen kasvoi ja varsinkin verkosto laajeni komeasti. Eipä tarvinnut kolmen kuukauden aikana miettiä, mistä kirjoittaisi, kun ympärillä tapahtui valtavalla voimalla. - Hanna Tuuri, HOPE part 2 -tiedottaja.

Vau, mikä hanke syntyi voimanaisten Maria Käkelän (oik.) ja Minna Erkon vetämänä. Petrus Piironen, Vilma Väisänen, Susanne Hamari ja Hanna Heikkinen vauhdissa mukana.

Rentouttavaa kesää koko ahkeralle tiimille. Tämä loma on todella ansaittu!

~ Hanna

Osaralle ensi syksynä osuuskunta

2009-06-08T14:43:00.003+03:00

Susanne Hamari innostaa hevosalaa opiskelevia Saara Ahoa ja Miia Lifländeriä ouuskuntatoimintaan

Osaran maaseutuopetusyksikköön syntyy ensi syksynä osuuskunta. Sen perustamisesta on innostunut joukko hevosalan sekä luonnonvara-alan opiskelijoita. Juuri näille aloille Osaralla kaivattaisiin yrittäjyyttä helpottamaan oppilaitoksesta valmistuvien työllistymistä.

– Hevosalalla ja luonnovara-alalla on meillä osaamista, tuotteita ja tarpeita, mutta niissä yritystoiminnan aloittaminen on silti osoittautunut vaikeaksi. Osuuskunta on opiskelijalle helppo tapa tutustua yrittäjyyteen ja valmistuvalle päästä käsiksi työelämään, toteaa koulutusalajohtaja Anna-Liisa Oksa.

Kun yrityskoordinaattori Susanne Hamari piti Osaralla ensimmäisen osuuskuntainfon, nousi hevospuolelta kymmenen kättä pystyyn kiinnostuksen merkiksi. Yksi innostuneista on ensimmäisen vuoden opiskelija Saara Aho.

– Minulle osuuskunta olisi hieno juttu, sillä voisin tulevaisuudessa tehdä töitä sen kautta. Jos saisin tehtyä tallitöitä useammille talleille, voisin luoda verkoston, jonka avulla mahdollisuudet työllistymiseeni paranisivat, Aho miettii.

HOPE-hanke toi
yrittäjyysajattelun

Koulutusalajohtaja Anna-Liisa Oksalla on selkeä näkemys osuuskunnan synnyttämisestä.

– Osuuskunta tehdään, kunhan siihen löydetään hyvä vetäjä ja oikeat toimijat. Meille on selvää, että tarvitsemme jonkun talon ulkopuolelta laittamaan toiminnan alkuun. Vielä on siis palikoita, joiden pitää loksahtaa kohdalleen.

Ajatus osuuskunnan perustamisesta Osaralle syntyi HOPE-hankkeen myötä. Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta käynnistynyt opettajien yrittäjyyskasvatushanke sai tänä keväänä Opetushallitukselta puolen miljoonan euron rahoituksen laajennushanke HOPE part 2:lle.

HOPE part 2:n varoin Osaran henkilökunnalle saatiin järjestettyä Kipinäpäivä, jossa pohdittiin uusia tapoja toimia omassa opetustyössä ja luoda hyvää pohjaa oppilaitokseen opiskelijoiden yrittäjyysopinnoille.

Koordinaattori Susanne Hamari innosti lisäksi opettajia yhteisölliseen oppimiseen ja yrittäjyyden teemoihin. Hamari kiersi myös ammattialoittain innostamassa opiskelijoita osuuskunnan perustamiseen.

Anna-Liisa Oksa toteaa HOPE-hankkeen olevan Osaralle tärkeä.

– HOPE toi meille yrittäjyysajattelun, joka sopii mahdottoman hyvin koulun ajatusmaailmaan. Mielenkiinto osuuskuntiin on nyt herätetty ja asiat ovat lyhyessä ajassa menneet paljon eteenpäin. Tästä on syksyllä hyvä jatkaa, Oksa pohtii.

Anna-Liisa Oksa seuraa, kuinka Teemu Mielityinen, Karl Knape, Samu-Oskari Hartikainen ja Heidi Laitala istuttavat koristehirssiä.

Lähihoitajia valmennetaan välittämään

2009-06-05T20:27:00.005+03:00

Lähihoitajia valmentavat opettajat kipinöivät Karjalohjalla Päiväkummun inspiroivassa ympäristössä.

Lohjalla Länsi-Uudenmaan koulutuskeskuksessa halutaan kouluttaa Suomen parhaat lähihoitajat. Tämä tavoite kirkkaana mielessään Nummentien toimipisteen sosiaali- ja terveysalan opettajat kehittävät lähihoitajien koulutusta.

– Voimavaramme on välittämisen kulttuuri. Meillä on pieni koulu, jossa kaikki tuntevat toisensa eikä kukaan pääse katoamaan massaan. Siksi pystymme paremmin ohjaamaan ja tukemaan oppilaitamme, toteaa lehtori Leena Liljander.

Työelämälähtöisyys on myös tärkeää. Sosiaali- ja terveysalalla työelämäyhteistyö on ollut perinteisesti tiivistä opiskelijoiden, työpaikkaohjaajien ja opettajien välillä. Sitä pyritään yhdessä kehittämään jatkuvasti.

Leena Liljander (oik.) kiitteli opettajien saaneen Minna Erkon ja Hanna Heikkisen kanssa vahvistusta uusiin kokeiluihin opetuksessa.

Muutosta
opettajuuteen

Opettajuutta Nummentiellä viedään kohti valmentajuutta. Valmentajana opettaja vetäytyy pois valokeilasta ja kannustaa taustalla opiskelijoita oppimaan rohkeasti tekemisen kautta.

Eväitä opettajuuteen haetaan kouluttautumalla ahkerasti. Kevään viimeisellä kouluviikolla opettajat kokoontuivat opettajien yrittäjyyskasvatushanke HOPEn koulutukseen. Hanna Heikkisen ja Minna Erkon valmennuksessa pohdittiin yhteisöllisyyden ja yrittäjyyden teemoja.

– Hieno tavoite on synnyttää itsessään ja oppijassa ajatus mestaruuden polusta: miten voisimme aina tehdä vähän paremmin, kannusti Heikkinen.

Päivän parasta antia tuntui olevan työyhteisön yhdessäolo ja rauhallinen aika miettiä yhteisiä tavoitteita. Moni osallistuja totesi saaneensa vahvistusta uusiin kokeiluihin ja joku mainitsi jopa heilahtaneensa muutaman henkisen rotkon yli.

Eeva Peltosen vauhdikasta puheenvuoroa kuuntelivat Päivi Lapveteläinen (vas.), Sirpa Hartikainen ja Helena Piskonen.

Keittiössä opitaan yhdessä tekemällä

2009-05-29T23:03:00.006+03:00

Catering-alan opettajat ja opiskelijat yhdessä iltanuotiolla Rymättylässä.

Kun uudet opiskelijat aloittavat Kokemäenjokilaakson ammattiopiston catering-alalla, on opiskelussa ihan erilainen yhdessä tekemisen meininki. Tekemällä oppiminen korostuu, ja teoriaa opitaan käytännön lomassa. Opettajat lupaavat tosissaan kuunnella opiskelijoita, jotta opinnot saadaan paremmin vastaamaan heidän toiveitaan.

Nämä ajatukset kiteytyivät, kun Kokemäen toimipisteen catering-alanopettajat ja sieltä juuri valmistuneet opiskelijat päättivät kevätlukukauden retkeilemällä Rymättylässä. Mukaan oli kutsuttu myös Pohjois-Satakunnan ammatti-instituutin väkeä catering- ja autoalalta. Merenrantamiljöö oli sopivan innostava paikka miettiä yhdessä, miten opiskelua pitää kehittää.

– Muutamme koko opetustoimintaamme, joten on tärkeää kuulla asiakkaitamme eli opiskelijoita. Valmistuvilla opiskelijoilla on sopivasti perspektiiviä opintoihinsa, ja saimme heiltä paljon arvokasta tietoa. Kahden päivän parasta antia oli, että saimme yhdessä pysähtyä kuuntelemaan toisiamme, toteaa lehtori Maija-Leena Haapa-alho.

Pohdinnan tuloksena suurtalouskokiksi opiskelevat jaetaan ensi syksynä tiimeihin, joissa he ottavat opintojen alusta lähtien aiempaa enemmän vastuuta työstään ja opinnoistaan. Samassa tiimissä on aina 1-, 2- ja 3-luokkalaisia yhdessä.

Café-tiimi huolehtii kahvilan leivonnaisista ja asiakaspalvelusta. Kokkitiimi toimii ammattikeittiöllä, jonne myös Sähköjänikset laittavat ruokaa tilausruokien ohessa. Gourmet-tiimi valmistaa lisäruokalajeja henkilökunnan ruokalaan ja perehtyy esimeriksi somistukseen.
Mielenkiintoa opintoihin haetaan myös yhteisellä suunnittelulla sekä esimerkiksi erilaisten teemojen ja juhlapyhien kautta.

Enemmän yhteistä toimintaa

Opiskelijat miettivät kehittämisideoita Rymättylässä Jyväskylän ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikön eli Tiimiakatemian nuorten innostamina.
Nuorten keskusteluissa nousi esiin selkeä toive, että toimintaa yhdessä opettajien kanssa saisi opinnoissa olla enemmän, esimerkiksi toiminta- ja liikuntapäiviä. Myös luontoon haluttaisiin useammin lähteä valmistamaan ruokaa.

Catering-alan opiskelijat antoivat kaksipäiväisestä reissusta hyvän palautteen.

Opettajat kuuntelivat opiskelijoiden palautetta herkällä korvalla.

– Opiskelijat ovat täällä sanoneet, että he tulivat ammattikouluun nimenomaan tekemään. Teoria pitää siksi tuoda työskentelyn lomassa. Kun opiskelun alussa selvitämme, mikä oppilasta kiinnostaa, voimme auttaa häntä painottamaan opintojaan haluamaansa suuntaan, catering-alan osastonjohtaja Eija Lempinen painotti.

Opettajien omassa sessiossa katsottiin peiliin tosissaan, mutta hymyssä suin. Muutosvastarintaa ei opettajissa ilmennyt, mutta se myönnettiin, että kangistuneista kaavoista on kova poisoppiminen. Hyväksyvää hyrinää synnytti myös ajatus mokien jakamisesta.

– Kehitetään toimintaamme yritysten ja erehdysten kautta. Se pitää meille suoda, että saamme kokeilla ja tehdä virheitäkin. Vain siten voimme todella luoda uutta, Lempinen mietti.

Eija Lempinen (vas.) uskoo vahvasti opetuksen kehittämiseen yhdessä nuorten kanssa.

HOPE parasta 20 vuoteen

Koulutuskuntayhtymän johdon kokeilu- ja kehittämismyönteinen asenne auttaa catering-alaa muutoksessa. Potkua opetuksen kehittämiseen on saatu opettajien yrittäjyyskasvatushanke HOPEsta. Maija-Leena Haapa-alho kehuu HOPE-valmennuksen olevan parasta, mitä hänelle on ammatillisesti tapahtunut 20 vuoden aikana.

– Sain HOPEsta herätyksen, rohkeutta ja uskallusta sekä menetelmiä, joilla opetusta voidaan uudistaa, opetussuunnitelmien kehittämistyöstä vastaava Haapa-alho totesi.

– HOPEn verkostoituminen valtakunnassa on aivan huikeaa. Ennen meilläkin nykerrettiin omassa nurkassamme, mutta nyt verkostoni ovat aivan eri luokkaa kuin ennen.

Maija-Leena Haapa-alho miettii ohjelman kulkua yhdessä Tiimiakatemian Hugo Miskalan ja Satu Hakan kanssa.

~ Hanna

PIRKOn opettajat kipinöivät osuuskuntaintoa

2009-05-27T20:35:00.005+03:00

Jaana Hiltunen kirjaa ja Pia Saarinen kuuntelee Soili Ykspetäjän sytyttävää kuvausta osuuskunnan toiminnasta.

PIRKOn opettajat ovat selvästi syttyneet osuuskunta-ajattelulle. Tämä kävi ilmi MiniKipinässä, johon opettajat kokoontuivat Kangasalan toimipisteeseen. Osuuskunnissa nähtiin paljon hyvää:

- Osuuskunta on turvallinen keino aloittaa yrittäjyyteen tutustuminen. Se tuo yrittämisen lähemmäs ja helpommaksi.

- Tieto ja taito karttuvat käytännön töitä tehden.

- Samalla kehittyy sisäinen yrittäjyys eli ajatus, että kaikki mitä teet, on sinua itseäsi varten.

- Omasta työstä saatu palkka tuo motivaatiota.

- Opiskelijat sitoutuvat paremmin.

- Asiakastöitä on helpompi ottaa vastaan, kun osuuskunta ottaa niistä vastuun. Toimitusajatkin saadaan varmasti paremmin pitämään.

- Opiskelijat oppivat ymmärtämään markkinointia ja myyntiä.

- Erityyppiset oppijat voivat ottaa erilaisia tehtäviä. Taitavammat saavat kaipaamaansa lisähaastetta.

- Yrityslähtöinen opiskelu valmentaa todelliseen elämään.

Opettajat kävivät valmennusringissä tiivistä keskustelua.

Pitkästä myönteisten asioiden listasta huolimatta opettajien dialogi ei ollut mitään hymistelyä. Esiin nostettiin reippaasti kysymyksiä, joita haluttiin vielä perinpohjaisesti pohtia. Esimerkiksi opettajien rooli valmentajina askarrutti. ”Asettaa isot vaatimukset ohjaajan taidoille, jos toinen kysyy InDesign -ohjelmasta ja toinen ompelee saumaa.”

– Talo on täynnä osaavia opettajia, jotka toimivat valmentajina. Kyse ei silti ole siitä, että opettajilla teetettäisiin lisää tai ylimääräistä työtä. Osa opinnoista vain suoritetaan osuuskunnissa asiakastöinä. Laskutus on osuuskunnan vastuulla, joten se jää pois opettajilta, rauhoitteli Marjo Karikivi Taitokatu-hankkeesta.

Huolta herätti myös se, että nuoret eivät osaisi ottaa töitä vastaan osuuskunnalle vaan lupaavat liikaa. Tätä voidaan ehkäistä sillä, että ensimmäisissä projekteissa opettajat valmentavat enemmän. Monissa tilanteissa toimintaa auttaa, kun ne sovitaan valmiiksi ja kirjataan osuuskunnan pelisääntöihin.
Valmentaja Niina Leinonen HOPEsta korosti opettajille, ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa organisoida osuuskuntaa. Jokainen paikkakunta ja jokainen yksikkö saa ja joutuu tekemään sen omista lähtökohdistaan.

– Osuuskunnan kehittäminen on jatkuvaa. Kaikki lähtee siitä, että kokeillaan järkevästi suunnitellen ja saadaan siitä kokemus, jota selvitetään ja josta opitaan.

Osuuskuntasuunnitelmat ovat Lempäälän ja Kangasalan toimipisteissä jo melko pitkällä. PIRKOn johto on nyt näyttänyt vihreää valoa sellaiselle osuuskuntamallille, jossa kerrytetään opintoviikkoja koulupäivän aikana opettajien valmennuksessa. Tällöin osuuskunnan ei tarvitse maksaa vuokraa tiloista eikä laitteista.

Myöhemmin on tarkoitus edetä kakkosvaiheeseen, jolloin osuuskuntaan liittyvät opiskelijat voivat kesällä sekä kouluaikana iltaisin ja viikonloppuisin tehdä siellä omia asiakastöitään ja tienata rahaa itselleen. Tällainen osuuskunta maksaa tiloista ja laitteista vuokraa kuntayhtymälle.

Opiskelijoille tietoa hauskanpidon ohessa

Samaan aikaan, kun opettajat kävivät dialogia, innostettiin opiskelijoita salissa. Monkey Business Jyväskylästä veti opiskelijoille rennon aamupäivän, jossa hauskanpidon joukossa välitettiin osuuskuntayrittäjien kokemuksia. Erilainen tapa oppia näytti hämmentävän joukkoa, mutta jätti varmasti asioita tehokkaasti mieleen itämään. Niinhän se on, että välillä pitää tulla kunnolla ravistelluksi, jotta lämpiää luomaan uutta…

Tsemppiä osuuskunnan synnyttämiseen!

~ Hanna

Oppilaiden toimivaa parityöskentelyä.

Rehtorin johdolla käydyssä "Ootko fiksumpi kuin yrittäjä?" -kilpailussa mittelivät Kangasalan ja Lempäälän joukkueet yrittäjätietämyksellään. Vastauksissa piti tietää mm. yrittäjän tärkeimpiä ominaisuuksia, millä alalla erityisesti kaivataan nyt uusia yrittäjiä (vastaus: kaikilla aloilla) ja mitä 6-vuotias Arttu arveli monopolin olevan. Vuoroin olivat peukut pystyssä tai alaspäin, arvailtiin vastauksia videokysymyksiin, tunnistettiin yritysten logoja ja kerättiin pisteitä... tiukkaakin tiukemman kisan voitti Lempäälän joukkue (kuvassa kauempana istuva tiimi). Onnea tietäjille!

Meijeristä tuli osuuskuntien Kirnu

2009-05-23T15:54:00.009+03:00

Soili Ykspetäjä iloitsee Laura Alatörmäsen ja Janne Palosaaren kanssa Kirnun perustamisesta.

Virtain entisestä osuusmeijeristä on muokattu uusi toimitila Pirkanmaan ammattiopiston Virroilla toimiville osuuskunnille. Tila nimettiin rakennuksen historiaan sopivasti Kirnuksi.

HOPE oli mukana Kirnun avajaisissa tarjoamalla kahvit sekä elämän eliksiiriä eli banaania. HOPE-varoin nuoret saivat myös hankittua työtilaansa uudet verhot sekä toimistotarvikkeita.

Kirnussa osuuskuntiin liittyneet opiskelijat voivat tehdä kesällä töitä ja ansaita rahaa. Kouluvuoden aikana Kirnussa voi tehdä omia töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Koulupäivinä siellä suoritetaan opintoja asiakastöitä tehden.

Opiskelijoilla suunta selvänä

Tänä keväänä datanomiksi valmistuvalla Petri Ruokosella on jo selkeä suunnitelma, kuinka hän aikoo Kirnussa itsenä työllistää. Hän on käynyt jo ennakkoon läpi Virtain kaikki 425 yritystä ja selvittänyt, kenen nettisivut kaipaavat uudistamista ja kenellä ei ole niitä lainkaan.

– Vain 19 prosentilla yrittäjistä on olemassa sivut, ja monia niistä kannattaisi entrata. Näkyvissä on siis selkeät markkinat, kertoo Ruokonen, joka on jo aiemmin tehnyt Men at Work osuuskunnassa esimerkiksi Virtain Foto-Riitan kotisivut.

Merkonomiksi opiskeleva Janne Palosaari puolestaan suunnittelee tekevänsä Kirnussa venerekisteriteippejä yhdessä kaverinsa kanssa. Nämä teipit ovat nykyään pakollisia isoissa veneissä.

Palosaari on todellinen osuuskuntakonkari, sillä hän löysi jo puolen vuoden opintojen jälkeen itsensä Tekevät kädet -osuuskunnan puheenjohtajan paikalta.

– Osuuskunnassa oppii käytännön asiat paljon paremmin kuin luokkaopetuksessa. Esimerkiksi kirjanpitoa tehdessä asioita on oppinut tehokkaimmin silloin, kun eteen on tullut ongelmia, joita on yritetty yhdessä ratkaista.

Toisen vuoden merkonomiopiskelijalla Laura Alatörmäsellä on kokemusta mm. kirjanpidon ja teippausten tekemisestä yrityksille osuuskunnan kautta. Hän oli myös Virtain joulukadun avajaisten toinen projektipäällikkö.

– Joulukadun avajaisten työ oli todella mielekästä, vaikka se välillä aiheuttikin stressiä ja pitkää päivää. Koin tekeväni todellista työtä, mikä oli yrittäjyysopiskelua parhaimmillaan. Kaupallista alaa ei todellakaan opi vain opiskelemalla vaan tekemällä.

Datanomiopiskelijat Erkki Mäkelä, Miika Heinonen ja Petri Ruokonen työskentelevät osuuskuntien uudessa toimitilassa Pia Saarisen valmennuksessa.

Syksyllä lehtiprojekti

Syksyksi Kirnuun on suunniteltu ensimmäiseksi yhteiseksi projektiksi lehtityöskentely. Kirnusta tulee tuolloin lehtitalo, jossa luodaan ehkä vappulehti yrittäjien kanssa tai markkinointilehti, joka jaetaan ennen yhteishakua. Projektin avulla opiskelijat pääsevät harjoittelemaan tiimityöskentelyä ennen varsinaisia asiakkaiden tilaamia töitä.

Kirnun luomiseen Virroille on vahvasti vaikuttanut Taitokatu-hanke, joka pyrkii löytämään erilaisia toimintatapoja viedä yrittäjyyttä eteenpäin. Taitokatu hankki tilat ja palkkasi Pia Saarisen kesän ajaksi luotsaamaan toimintaa. Hän auttaa nuoria esimerkiksi markkinoinnissa ja taloushallinnon osioissa.

– Tämä on opiskelijoiden oma yritys, joten on tärkeää, että se on koulun ulkopuolella. Sijainti madaltaa myös asiakkaiden kynnystä, sillä täällä on ennenkin totuttu asioimaan ammattikorkeakoulun osuuskunnassa sekä mikrotyöpajassa, kertoo Taitokatu-hankkeen vetäjä Soili Ykspetäjä.
Tänä keväänä Taitokatu sai lisäpuhtia HOPE part 2 -hankkeesta. Nyt nämä ESR-rahoitusta saavat hankkeet juurruttavat yhdessä yrittäjyyttä ja tiimioppimista PIRKOn oppilaitosten arkeen.

Yrittäjyyden polulla

Opiskelijoiden yrittäjyyden polku kulkee Virtain yksikössä niin, että jo ensimmäisen vuoden aikana he perustavat Nuori Yrittäjyys -yrityksiä ammattiaineiden sisällä. Tänä vuonna oppilaitoksessa toimi ensimmäinen hyvää tulosta tehnyt NY -yritys: Tehopirkkojen ”lettufirma”.

– Yritys on ekavuotisille erittäin haastavat, ja myös opettaja oppii valmentajana paljon. Haasteellisinta on saada nuoret sitoutumaan silloin, jos tiimi ei oikein toimi, toteaa valmentaja Marjukka Pirinen.

Tähän etsitään apua NY-leiriltä, jossa nuoret voivat ensin ryhmäytyä ja vasta sitten miettiä liikeideaa.

Toisena vuonna yrittäjyyttä aletaan opiskella osuuskunnissa. Osuuskuntien valmentamisesta Marjukka Pirinen toteaa, että aikaa kahdenkeskiselle keskustelulle opiskelijoiden kanssa kannattaa varata. Monet nuoret kaipaavat psyykkausta pystyäkseen toimimaan yrittäjämäiseen tapaan.

Laura Alatörmänen ja Janne Palosaari ovat kokeneita osuuskuntalaisia.

Virtain Terveisin

~ Hanna

Let's HOPE! - muistoja Myrskystä

2009-05-12T23:23:00.013+03:00

HOPE Myrsky Ikaalisten kylpylässä ma-ti 11.-12.5. keräsi kokoon 300 yrittäjyysopetuksen kehityksen ja innostamisen ystävää. Joukkoon saapui runsaasti opettajia, koulujen rehtoreita ja johtajia sekä yrittäjiä monilta liike-elämän eri osa-alueilta.

Maanantaiaamuna kylpylän aulassa kuului iloista puheensorinaa ja naurua, kuin myös laulua ja kitaransoittoa. HOPEttajat kerääntyivät Maininki-saliin aamukahville tervetulleiksi halattuina. Mukaansa tempaavat juontajamme, Vilma ja Tatu, jorasivat lavalle ja kutsuivat HOPE-hankkeen äidit, Maria Käkelän ja Minna "Minttu" Erkon mikrofonin ääreen. Nämä Ikaalisten tehonaiset tekivät meistä myrskyilijöistä kauniin kukkakimpun; samaan vaasiin sopivat hienosti niin opettajien, johtajien kuin yrittäjienkin symbolikukkaset.

Seuraavaksi Esa Saarinen. Ehkä.

Myrskyn ensimmäinen tähtipuhuja, Esa Saarinen valtasi kohta estradin. Kynät sauhuivat yleisössä, kun Saarinen kertoi opettajaloistossa mm. Matin sanoin, että jokaiselle chancelle pitää antaa mahdollisuus! Sana 'ehkä' sai uudenlaista kaikua kuulijoiden korvissa ja tutuksi tuli myös rouva Askola. Hyvä huomio oli, että kannattaa pitää varansa, missä seurassa on positiivinen, iloinen ja kukoistava; onko positiivisuus sittenkään itsessään positiivista, vai voiko se kääntyä itseään vastaan?

Tosissaan olevuudesta tuli varmasti kaikille selväksi, että se, kun tekee täysillä, on paljon tärkeämpää, kuin se, mitä tekee täysillä. Valtaisasta keskittymisestä, rinnalla elämisestä ja kannustuksesta seuraa maaginen noste, niinkuin Placido Domingon työnäytteestä näimme. Ilo oli ylimmillään ja nauru kirposi ilmoille viimeistään tarinassa, jossa jätkien kanssa kalaan haluava mies vietiin (vaimo pakotti) kuuntelemaan Jeesuksen puhetta. Ihmisen luonteessa esiintyvät samat piirteet, oli vuosituhat mikä tahansa.

HOPE Myrskyn fiilis ja meininki olivat jo lähteneet niin hurjaan kasvuun, ettei meinannut malttaa lähteä välillä lounaalle. Ravintola Violetan herkut olivat kyllä santsin arvoisia. Oli mukavaa huomata, että ruokailunkin aikana keskustelut pöytäkunnissa liikkuivat HOPEmaisissa aiheissa.

Vatsat täynnä hyökkäsimme seuraavaan aiheeseen, kun Johannes Partanen alusti todella merkille pantavalla tavalla, mitä yrittäjyyskasvatuksessa tarvitaan juuri nyt. Neljässä eri oppikahvilassa keskusteltiin, keksittiin, suunniteltiin ja saavutettiin hienoja tuloksia. Päiväkahvin jälkeen ryhmätöiden antia eli oppeja ja koppeja purettiin akvaariokeskusteluna.

Harjoituksen päätteeksi saimme ohjeita ulkona suoritettavista aktiviteeteista, ja hotelliin majoittumisen jälkeen tapasimmekin alkujumpan merkeissä kylpylän pihassa. Auringon paistaessa oli mukava kokeilla mm. golfia, kirkkovenesoutua, melontaa, kirveen heittämistä, puhallusputkella ampumista, jousiammuntaa, mölkkyä, frisbeegolfia, katukorista, käydä kävelylenkillä ja vaikka mitä muuta. Sisäliikuntamahdollisuuksien, keilailun ja kuntosalin, lisäksi ohjelmapisteenä oli myös Thinking sauna. Ajatusten vaihto löylyissä kasvoi todella hedelmälliseksi keskusteluksi, välillä saattoi hakea uusia ideoita myös allasosaston puolelta.

Aamulla E. Saarinen opetti jo, että paremmat sanat tuottavat parempia ajatuksia ja paremmat ajatukset tuottavat parempaa toimintaa. Hyvä ruoka, parempi mieli on myös totta, joten illallista kohti myrskyn silmä eteni. Wanhassa ravintolassa menu vei myöskin kielen mukanaan. HOPEttajille oli vielä järjestetty lisää liikunnallista ohjelmaa illalle, eli bändin alkaessa soittaa syöksyi väki tanssilattialle alta aikayksikön. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan, kauniisiin uniin saakka.

Tiistai on toivoa... HOPEa täynnä!

Tiistaiaamuna myrsky nousi jälleen, ja heti aamukahveista lähtien tunnelma hipoi kattoa. Toisen päivän huippuvieraamme Kirsti Lonka keskittyi luennossaan tapoihin, millä toimijuus oppijoissa voidaan sytyttää. Pohdimme opettajan tärkeintä roolia yrittäjyyden kannalta, ja tottahan se on, ettei vain yhtä roolia voitu päättää voittajaksi. Sytytystulppana toimiminen, vahvuuksien tukeminen, oppijaan uskominen ja rohkaiseminen ovat kaikki oleellisia rooleja.

Keskustelimme mielen malleista ja aivosolujen yhteyksien vähenemisen kuulimme johtuvan siitä, ettemme käytä aivojamme tarpeeksi. Voisimme siis olla osaavampia paljon useammassa asiassa kuin mitä koemme, jos vain käyttäisimme korvien välissä olevaa softwarea enemmän. Vain harjoittelemalla voi kehittyä, ja siksi Kirsti kutsuikin lavalle Manen, joka tuli lukemaan pari tekstin pätkää Muodonmuutos -kirjasta. En tiedä, uskoiko Mane itsekään vielä vuosi sitten, että hän suurena jännittäjänä tulisi HOPE Myrskyssä puhumaan framilta 300:lle henkilölle, mutta komeasti se meni!

Kirsti päätti luentonsa havainnollistavaan tarinaan tähdistä: On olemassa kolmenlaisia tähtiä. Mustat aukot imevät ympäriltään energiaa, valoa ja lämpöä ja kaikki se häviää. Loistavat tähdet erottuvat kirkkaina, mutta jättävät muut varjoonsa. Valaisevat tähdet auttavat kulkemaan, näyttävät reittiä ja jakavat valoaan muille. Olkaa te valaisevia tähtiä!

Luennon jälkeen söimme taas vatsat täyteen herkkuja, jonka jälkeen oli neljä teemakahvilaa. Luovaa tasapainoa taiteilijan, tuottajan ja yrittäjän väliltä ohjasivat Kirsi Neuvonen ja Hanna Heikkinen. Mielen malleista johdettua peliä veti Monky Business. Yhteisöllisen oppimisen case-esimerkkejä Tiimiakatemialta ja Mondragonin yliopistosta käytiin läpi Maininki-salissa. Oppilaitosjohdon roolia yrittäjyyden edistämisessä johti oikeutetusti Johannes Partanen.

LoppuSHOW synnytti uudenlaista taidetta, teatteria ja taputuksia

HOPE Myrskyn loppuhuipennus alkoi olla käsillä. Synnytykset purettiin lavalla joka ryhmältä, jonka jälkeen alkoi armoton tuolien ja pöytien roudaaminen pitkin salia. Kokosimme teatterikatsomon, johon rakennettiin Nic Mephamin johdolla Instant Theatre -mallin tarina. HOPEa oli ilmassa ja jäniksen peukut pystyssä, kun miespuolinen hirveitä kipuja kärsivä jääkarhu alkoi synnyttää savusaunassa ja sisään kömpii Holy Diver... kyllä siinä oli taas sademetsänä toimivalla yleisöllä naurussa pitelemistä. Juu, luit aivan oikein. Instant Theatre pitää kokea itse.

Vielä myrskyläisiä hellittiin yhdellä tähtikaartin edustajan esiintymisellä. Lavalle tuli henkilö, joka on tehnyt juuri eri lailla kuin mitä hänen pitäisi tehdä. Rajoja rikkonut ja jotain aivan uutta kehittänyt Signmark kertoi yrittäjän tarinansa yhdessä Nupun kanssa. Ei sitä todellakaan joka päivä tapaa miestä, joka tekee musiikkia voimatta kuulla sitä.

HOPEttajat innostuivat tanssimaan musiikkivideon tahdissa, ja HOPE Myrskylle Marko oli kehittänyt oman viittomamerkin. HOPEn eli toivon viittoma on 'peukut pystyssä'. Myrskyn merkki taas on heiluvat kädet nyrkissä. HOPE Myrsky on tästä loogisesti yhdistettynä 'kädet heiluen peukut pystyssä'.

Ainakin omalla kohdallani nousi pintaan syvä kunnioitus - vastaava kuin Esan kertomus maanantaina, kun Martti Ahtisaari saapui luennoimaan Teknilliselle yliopistolle. Loistoesimerkki siitä, kuinka asenne ratkaisee. Aina. Olet kuitenkin itse oman elämäsi herra. Ehkä...

Suuret kiitokset kaikille myrskyilijöille! Let's HOPE!

- Jenni Ahlstedt, väsynyt mutta niin onnellinen HOPE Myrskystä kotiutunut tiedottaja ja oppija

SEDUn kulttuuriala kouluttaa käytännön töissä

2009-05-08T18:24:00.004+03:00

SEDUn Ilmajoen opetuspisteessä opiskelevat Henna Kivimäki (vas.), Katja Karjalainen, Minna Eerola ja Anne-Maria Hirvonen pääsivät oppimaan asioita käytännössä tehdessään töitä yhteisessä NY-yrityksessään.

Koulutuskeskus SEDUn kulttuurialalla on kehitetty monenlaisia tapoja toteuttaa tiimioppimista ja yrittäjämäistä toimintaa. Oppilaitoksen kaikilla aloilla on ehtinyt esimerkiksi toimia NY-yrityksiä, joita opiskelijat pyörittävät todellisten yritysten tapaan.

Näissä Nuori yrittäjyys -yrityksissä päästään oikeiden töiden kautta oppimaan tiimityöskentelyä ja ongelmanratkaisua ja kokeilemaan omien ideoiden toteuttamista sekä vastuun ottamista omasta työstä.

Suuri osa käsi- ja taideteollisuusalojen opinnoista toteutetaan SEDUssa erilaisten projektien kautta, joissa asiakkaan toiveet ja vastuu toiselle tehtävän työn laadusta lisäävät vaativuutta. Esimerkiksi sisustusrakentajat tekevät töitään todellisissa kohteissa. Entisöijillä taas riittää asiakastöitä siihen malliin, että uusia tilauksia voidaan ottaa vasta ensi vuodelle.

– Parhaimmillaan yrittäjyys voi olla opinnoissa sisällä, ei siis mikään erillinen yrittäjyysjakso. Jos opettajalla on valmiudet ja oikea asenne, sisäistä yrittäjyyttä ja yrittäjän asennetta voi opettaa minkä tahansa muun asian mukana, miettii projektikoordinaattori Anne Lepistö.

Tekemisen iloa ja intoa

Vierailin Anne Lepistön kanssa Ilmajoella SEDUn Pappilantien opetuspisteessä, jonka innostuneen luovassa ilmapiirissä pääsin tapaaman niin tekemiselleen syttyneitä opettajia kuin opiskelijoitakin.

Katja Karjalainen esimerkiksi uhkui intoa oman yrityksen perustamiseen vaikka lopettelee vasta toista opiskeluvuottaan. Katjakin on tänä vuonna saanut tuntumaa yrittäjyyteen NY-yrityksessä, jonka hän perusti opiskelutovereidensa kanssa.

Katja ja kumppanit valmistivat yrityksessään mm. asusteita koirille, näytelmäpuvustuksen ja pientuotteita messuille. NY-yrityksen idea on toimia vain yhden lukuvuoden ajan, joten tytöt ajavat omaa yritystään parhaillaan alas. Heidän itsensä valmistamat yrityksen nettisivut löytyvät kuitenkin vielä osoitteesta www.nytny.palvelee.fi.

Katjan oma yritysidea perustuu koirien asusteisiin. Hänen äidillään on koirahoitola, ja yhdessä toimiminen on ollut jo pidemmän aikaa suunnitelmissa. Kaavatkin koira-asuille ovat jo olemassa.

– NY-yritys antoi hyvän kuvan byrokratiasta ja kaikesta siitä, mitä pitää tehdä ja ottaa huomioon ennen kuin voi pistää oman yrityksen pystyyn. Sain paljon hyötytietoa ja kontakteja, hän toteaa.

Maksullista palvelutoimintaa

Mielenkiintoinen toimintamalli Ilmajoella on maksullinen palvelutoiminta, joka tuottaa tekstiilialan tuotteita tilaustyönä ulkopuolisille asiakkaille. Ohessa valmistetaan tekstiilejä Taiku-tuotemerkillä.

Palvelutoimintaa pyörittämään on palkattu kaksi työntekijää, jotka eivät ole opettajia. Opiskelijat voivat olla mukana toiminnassa projektien kautta sekä suorittamalla siellä työssäoppimisjaksonsa.

– Olemme tehneet yhdessä esimerkiksi esirippuja, jotka opiskelijat ovat suunnitelleet ja osittain värjänneet ja minä olen toteuttanut. Lisäksi olemme olleet työssäoppijoiden kanssa messuilla, mikä on tuonut heille paljon sellaista kokemusta, jota ei koulussa saa, toteaa Anita Antila.

Ensi syksynä SEDUun on syntymässä aivan uudenlainen oppimisympäristö, sillä suunnitelmia osuuskunnan perustamisesta kulttuurialalle tehdään parhaillaan. Tuleva osuuskunta voisi toimia myös paikkana, jossa opiskelijat saisivat työssäoppimisjakson aikana kehittää omaa yritysideaansa sekä yrittäjävalmiuksiaan.

Tällaisia kuulumisia SEDUsta. Alkuviikolla myrskytään koko HOPE-joukolla Ikaalisten Kylpylässä. Tapaamisiin siellä!

~ Hanna

Anne Lepistö ja Tiina Jokela-Lyly kehittävät SEDUssa tapoja opiskella yrittäjämäisesti.

Matkailualan taitoja aidossa ympäristössä

2009-04-30T10:09:00.006+03:00

Matkailualaa opiskelevat Raimo Karvonen, Tuulikki Järvi, Jani Härkönen, ja Juha-Pekka Säde testaavat Lassikko Oy:n seikkailurataa Teiskossa.

Olipas erilainen HOPE-päivä: rauhallista istuskelua nuotiolla, nokipannukahvit kiehumassa ja heräävä luonto ympärillä. PIRKOn Kangasalan toimipisteessä matkailualaa opiskelevat nuoret selvästi nauttivat puuhatessaan Teiskon metsässä Lassikko Oy:n elämyspalvelujen ympäristössä.

Yhtä innostuneita opiskelijoita tapasin jo aamulla Särkänniemen kupeessa, kun poikkesin matkallani Vartiovene 55:llä. Siellä oli työssäoppimassa neljän tytön joukkue, joka laittoi Karri Mikolan kanssa venettä kuntoon vesille laskua varten.

Matkailualan koulutus suuntautuu Kangasalalla luontoon liittyvien matkailupalvelujen toteuttamiseen. Alalla tarvittavia taitoja opitaan mahdollisimman usein käytännön työssä.
Matkailualaa opettava Toini Kyllönen-Kuusisto jutteli nuotiolla, että yrityskumppanit ovat oppilaitokselle erittäin tärkeitä. Heidän kauttaan haetaan opiskelijoille mahdollisuutta oppia todellisissa olosuhteissa.

Karri Mikola on matkailuopetuksen hyvä kumppani jo vuosien takaa. Mikolan Trexperience-yrityksen viitoittamalla polulla elämyspalvelutoimintaa jatkavat Lassikon yrittäjät Pasi Ahokas ja Konsta Suoniemi ovat hieman uudempia tuttavuuksia. Viime marraskuussa yhteistyötä yrittäjien kanssa tiivistettiin entisestään, ja hyöty on molemminpuolinen. Opiskelijat pääsevät osallistumaan oikeaan yrittämiseen, ja yrittäjät saavat nuorilta uusia ideoita ja innostusta.

– Koulutus sopi hyvin meidän ideaamme, sillä maastoa ja luontoa ei Teiskon tilallamme ole vielä täysin hyödynnetty. Meillä on monenlaisia suunnitelmia, esimerkiksi seikkailuradasta on tulossa tuplasti suurempi. Kun opiskelijat ovat alusta asti rakentamassa rasteja, saamme heiltä innovaatioita, totesi Ahokas.

Molemmissa yrityksissä opiskelijat pääsevät kokemaan käytännössä kaikkia työvaiheita aina suunnittelusta, markkinoinnista ja valmistelusta elämyspalvelujen toteuttamiseen ja jälkien siivoamiseen. Monelle voi olla yllätys huomata, että alalla 80 % on esi- ja jälkityötä ja vain 20 % asiakkaan kohtaamista.

Osuuskuntakokeilulle vihreää valoa

Uudenlainen oppimisympäristö opiskelijoille on avautumassa myös osuuskunnan kautta. PIRKO on näyttänyt vihreää valoa Kangasalle ja Lempäälään opintoviikkoja kerryttävälle osuuskuntakokeilulle, jota on valmisteltu Taitokatu-hankkeessa yhteistyössä myös HOPEn kanssa.

– Käynnistämme ensivaiheessa osuuskunnat, joissa tehtävä työ kerryttää kaikkien siihen osallistuvien opiskelijoiden opintoviikkoja. Lisäksi ne opiskelijat, jotka liittyvät osuuskuntaan, saavat myös pientä palkkaa, selvittää Toini Kyllönen-Kuusisto.

Omalla ajalla yrittäjämäisesti tehty ja hinnoiteltu työ on vielä selvitysvaiheessa mm. vastuu- ja vakuutuskysymysten osalta.

Toukokuun 19. päivänä pidetään osuuskunnista kiinnostuneille nuorille Kangasalla innostuspäivä, jolloin mm. HOPEn yrityskoordinaattorit Niina Ylönen ja Merja Mikkola ovat hehkuttamassa osuuskuntaintoa. Luokkakierroksia oppilaitoksissa on jo käyty, ja koordinaattorien iloinen viesti on, että osuustoiminnasta kiinnostuneita nuoria löytyy yllättävän paljon.

Aurinkoista vappuaattoa toivotellen

~ Hanna

Sastamalassa kipinöitiin yhteiseen suuntaan

2009-04-28T18:59:00.010+03:00

Harri Aaltonen, Kaisa Kankaanpää ja Maria Kuusela
miettivät, mitä säilyttäisivät ja mitä uudistaisivat oppilaitoksessaan.

Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen opettajilla on yhteinen suunta ja näkemys. Tämä tuli selvästi esiin ensimmäisessä HOPE-Kipinäpäivässä.

Pitkään aikaan ei opettajajoukko ollut ehtinyt istua yhdessä miettimässä toiminnan arvopohjaa, joten päivä Rudolfin Keitaan luonnonläheisessä ympäristössä otettiin kiitoksella vastaan. Päivän teemat eli arvot, missio ja visio veivät mukanaan syvällisiin pohdintoihin, joiden jäljiltä oltiin lopulta väsyneitä, mutta onnellisia.

Viisivuotisvisiossa oppilaitos nähdään aktiivisena, paikallisena ja alueellisena, yrityskentässä vahvasti mukana olevana toimijana. Arvostettu oppilaitos tunnetaan laadustaan, ja sieltä valmistuvilla on tunnettu ja tunnustettu osaaminen.

Innostus ja luova hulluus nähdään oppilaitoksessa tärkeinä, ne aktivoivat sekä opettajia että opiskelijoita. Uudet oppimisympäristöt ovat tervetulleita; oppimisprosessi nähdään vuorovaikutuksena ja yhteistyönä. Tärkeää on valmentaa opiskelijat ammatilliseen kasvuun, jotta he pärjäävät maailmassa.

Kulttuurialan ja Tiimiakatemian yhteinen sävel

HOPEn puolentoista vuoden valmennukseen osallistuva sisustusalan opettaja Kaisa Kankaanpää on innoissaan mukana hakemassa HOPEsta eväitä ja työvälineitä erityisesti yrittäjyyden toteuttamiseen ammatillisessa koulutuksessa.

– Meiltä valmistuneista opiskelijoista tosin moni ryhtyy yrittäjäksi jo nykyäänkin, viime keväänäkin valmistuneista peräti 14. HOPEn myötä meille tarjoutuu tilaisuus kartoittaa, vahvistammeko tätä meillä jo olevaa mallia vai yhdistämmekö sen esimerkiksi osuuskuntaan. Jos osuuskunta tuo meille jotain uutta, olemme sille avoimia, Kankaanpää miettii.

Yllättäväksi hän on kokenut sen, kuinka paljon yhteistä Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksella on yrittäjyyden koulutusyksikön Tiimiakatemian kanssa. Perinteisestihän opetus käsi- ja taideteollisuusalalla on kädentaitoihin painottuvaa eli aika kaukana liike-elämän opeista.

– Seurustelemme Tiimiakatemian kanssa sujuvasti, ja meillä on samat metodit. Yhteistä niin paljon, että hengästyttää: tekemällä oppiminen, yrittäjämäinen käytös, luova hulluus ja ideointi, hän kiteyttää.

Sastamalan terveisin

~ Hanna

Omnia ja HOPE käsi kädessä

2009-04-24T12:53:00.004+03:00

Maria Korvella ja Soile Passojalla riittää kehittämisintoa.

Espoon Omniassa oli suorastaan hengästyttävä kokemus kuunnella tutkimus- ja kehittämisjohtaja Soile Passojan sekä projektiasiantuntija Maria Korven kehittämisintoa. Kaksikko tuskin malttaa odottaa hetkeä, jona opettajat, opiskelijat ja yrittäjät muuttavat saman katon alle Inno-Omniaan.

Soile ja Maria iloitsevat siitä, että Espoossa on toisen asteen koulutuksen yrittäjyysnäkymille syttynyt sekä koulutuskuntayhtymän että myös kaupungin johto. Itse asiassa juuri kaupunginjohtaja muutama vuosi sitten asetti Omnian tavoitteeksi yrittäjyyden lisäämisen.
Näistä ajatuksista syntyi suunnitelma Inno-Omniasta, joka valmistuessaan yhdistää opettajien ohjaustaidot, opiskelijoiden luovuuden ja yrittäjien substanssiosaamisen. Näin muodostuu avoin yhteisö, jossa kaikki hyötyvät toisistaan.

Opettajille tilanne on haasteellinen, sillä he muuttuvat tasavertaisiksi toimijoiksi opiskelijoiden kanssa. Uutta pedagogista mallia lähdettiinkin etsimään Kädet 007 -hankkeella, joka hyvin nopeasti päätyi antoisaan yhteistyöhön HOPE-hankkeen kanssa. Soile Passoja vaikuttaa nyt HOPEn ohjausryhmässä ja Maria Korpi on HOPE-valmennuksessa kuuden muun Omnian opettajan kanssa.

Valmennus oikeasti ravistaa

Maria Korven motivaatio HOPE-valmennukseen on kristallinkirkas. Hän on tehnyt vuosia töitä opettajana ja kokee nyt ensi kertaa olevansa koulutuksessa, joka oikeasti ravistaa.

– HOPE-valmennus on fantastinen. Prosessi imaisee mukaansa niin, ettei edes huomaa opiskelevansa. Tämä on niin hyvä koulutus, että räätälöin kaiken muun sen mukaan. Siirsin jopa suvun perinteisiä rapujuhlia viikolla eteenpäin, hän iloitsee.

Nyt HOPE-kipinä leviää Omniassa niin, että opettajia on jonossa valmennukseen. Innostus on niin suurta, että taloon toivotaan jopa omaa valmennusryhmää. Melkoinen tapahtuma tulee olemaan toukokuun puolivälin Kipinäpäivä, johon osallistuu Omniasta peräti 80 opettajaa.

Lopputyö tuotantoon

Espoon-reissuni huipentui leppoisaan kohtaamiseen artesaaniksi valmistuvan Henrikki Nurmisen ja hänen HOPE-opettajansa Harri Markkulan kanssa. Nurminen on valmistanut lopputyönään pelkistetyn ja selkeän tyylikkään ruokapöydän tuoleineen ja aikoo ottaa ne tuotantoon omassa yrityksessään.

– Halusin luoda yritykseeni tuoteperheen, koska sitä on helpompi myydä ja markkinoida. Ideana on kevyt ja selkeä massiivipuinen tuote, johon asiakas voi valita puulajiksi jalavan, saarnin, tammen, pähkinän tai koivun.

Nurmisen ajatukset yrittäjyydestä alkoivat muodostua jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Sen jälkeen hän alkoi määrätietoisesti etsiä opintoja niiltä osa-alueilta, joissa tunsi itsellään olevan heikkouksia. Markkula sai opettajana vetäytyä taka-alalle valmentajaksi, kun opiskelija lähti itse johtamaan oppimistaan.

Parhaillaan Henrikki Nurminen etsii puusepänverstaalleen tiloja Turusta, jonne hän aikoo kesällä palata juurilleen. Onnea etsinnälle ja yrittäjän uralle!

~ Hanna

Loimaan AARRETALO on edelläkävijä

2009-04-19T11:43:00.007+03:00

Loimaalla käsi- ja taideteollisuusalan yksikkö julistautui Kipinäpäivässään Aarretaloksi. Rehtori puki Aarretalo-nimeen sanoiksi talon hyvän hengen sekä yhdessä tekemisen ja viihtymisen.

Yksikössä vierailevan on helppo yhtyä rehtorin näkemykseen, sillä sekä opettajien että opiskelijoiden kanssa jutellessa huomaa, että talossa on hyvä olla.

Aarretalon kivijalka on perustutkinto. Tikapuut koostuvat yhteisöllisyydestä, vastuusta ja vapaudesta, luottamuksesta, kestävästä kehityksestä, perinteistä ja arvoista.

Talossa on jo olemassa tekstiilialan ammattitutkinto.
Viisivuotisvisiossa sinne halutaan sisustajan ja yrittäjän ammattitutkinnot, jotka vahvistaisivat myös syntymässä olevaa osuuskuntaa ja yrityshautomoa. Kymmenen vuoden tavoitteena on tuoda mukaan erikoisammattitutkinto.

Lyhytkursseilla voitaisiin tarjota täsmäkoulutusta alueen yrittäjille, jolloin he saattaisivat innostua myös mentoroinnista. Näin verkosto työelämään vahvistuisi entisestään.

– Aarretalo syntyi Kipinäpäivän koontina. Prosessi oli meille ytimen kiillotusta, sillä arvot olivat olemassa, mutta ne kirkastuivat, kun niistä puhuttiin ääneen, kertoi HOPE-opettaja Minna Strander, kun vierailin Loimaalla torstaina.

Osuuskunta syntymässä

Käsi- ja taideteollisuusalan yksikkö on Loimaan ammatti- ja aikuisopistossa yrittäjyysajattelun edelläkävijä. Jo pitkään on yksikössä vallinnut ajatus, että yrittäjyys on sieltä valmistuvien todennäköisin työllistymisvaihtoehto.

Siksi opettajat ovat paljon miettineet, miten voisivat antaa opiskelijoille enemmän tukea siihen suuntaan. Yksikössä on myös toteutettu runsaasti projekti- ja asiakastöitä, jotka ovat tuoneet tuntumaa työelämään.

Luontevana jatkumona yksikköön on nyt perusteilla osuuskunta, joka aiotaan saada käyntiin vielä toukokuun aikana. Mukaan on alkuvaiheessa lähdössä kymmenkunta opiskelijaa sisustus-, vaatetus- ja puupuolelta. Syksyllä osuuskunnan rinnalle on tulossa yrityshautomo.

Tsemppiä Loimaalle! Tavataan osuuskunnan perustamiskokouksessa!!

terveisin Hanna

Kuvassa Loimaan HOPE-opet Tarja Moisio-Rannikko, Petri Villa ja Minna Strander.

Lempäälään osuuskunta jo kesäksi

2009-04-10T15:41:00.005+03:00

PIRKOn Lempäälän toimipisteessä kehitetään opetusta vahvasti työelämälähtöiseen suuntaan. Vielä tänä keväänä aiotaan polkaista käyntiin osuuskunta, jossa opiskelijat voivat asiakastöitä tehden suorittaa osan opintoviikoistaan.

Lisäksi, jos kaikki menee suunnitellusti, opiskelijat voivat jo tulevana kesänä työllistää itsenä osuuskunnassa. Asiakkaat ja työt opiskelijoiden on hankittava itse, mutta osuuskunta tarjoaa käyttöön tilat, laitteet, selkeän toimintamallin sekä kesävalmentajan tuen.

Vierailin viime viikolla Lempäälässä, jossa sisustustekstiililinjan opettaja Marjo Karikivi esitteli minulle oppilaitosta ja kertoi osuuskuntasuunnitelmista. Karikiven omalla linjalla aiotaan ensi vuonna viedä osuuskunnassa suoritettavaksi kaikki vapaasti valittavat opinnot. Koru- ja metallituotevalmistuksessa sekä tilasomistuksessa oltaisiin valmiita menemään vielä pidemmälle eli suorittamaan kaikki opinnot osuuskunnassa.

Lähtökohta on, että opiskelijat perustavat osuuskunnan ja opettajat toimivat siellä valmentajina. Osuuskunnalle kaavaillaan Lempäälässä omaa toimistotilaa, ja osuuskunnan nimestä julistetaan opiskelijoille kilpailu aivan lähiaikoina.

Taitokatu ja HOPE yhteistyössä

Osuuskuntia viritellään Pirkon Lempäälän yksikön lisäksi Virroille ja Kangasalle Taitokatu-hankkeen kautta. Viime syksynä käynnistynyttä hanketta vetää Soili Ykspetäjä.
Tänä keväänä Taitokatu sai lisäpuhtia HOPE part 2 -hankkeesta, ja nyt yrittäjyyttä ja tiimioppimista juurrutetaan yhdessä oppilaitosten arkeen.

Tavoitteena on luoda Taitokatu-osuuskuntamalli, jossa osuuskunnassa työskentelemällä voisi asiakastöitä tehden suorittaa osan opinnoista; siis toteuttaa tiimimallista oppimista asiakastöiden kautta opintoviikkoja keräten. Tämän lisäksi opiskelijat voivat osuuskunnan kautta tehdä omia projekteja ja tienata rahaa itselleen.

Onpas mielenkiintoista seurata, miten osuuskuntakuviot kehittyvät. Palataan asiaan, kun uutta kuuluu. Tältä erää vetäydyn pääsiäisen viettoon.

Hyvää pääsiäistä kaikille HOPE-blogin lukijoille!

~ Hanna

PS. Kuvassa Marjo Karikivi tilasomistusartesaaneiksi opiskelevien Anna Mäkisen ja Terhi Koirasen kanssa.

Salossa toteutetaan unelmia

2009-04-01T20:28:00.008+03:00

Salossa mennään kohti intohimoa, innostumista ja heittäytymistä. Kattoajatuksena ovat OMAT UNELMAT.

Opettajuutta viedään kohti valmentajuutta. Opiskelijoita kannustetaan ottamaan oman opiskelunsa johtajuus itselleen. Annetaan tilaa ja aikaa uppoutua. Opiskeluun tuodaan tiimin voimaa ja yrittäjämäisiä toimintatapoja.

Partus-menetelmien mukaan mennään myös epämiellyttävyysalueelle pohtimaan, millä kysymyksillä päästä eteenpäin, kun homma ei suju. Matkaeväinä ovat uskallus kokeilla, rakkaus alaan ja mahdollisuus vaikuttaa tekemiseensä.

Avainkehtityskohteita ovat HOPE-ope Johanna Rintasen mukaan kontaktien luominen ja verkostot. Verkostoitumista tapahtuu erityisesti blogien kautta. Osuuskuntien toteuttamiseen etsitään kevyesti toteutettavaa muotoa.

Kulttuurialan koulutuksessa on Salon seudun ammattiopistossa noin 200 opiskelijaa opiskelemassa vaatetusta, ateljee- ja asusteompelua, sisustussuunnittelua, sisustustekstiilien luomista sekä huonekalupuusepän ja puu- ja metallihuonekalusepän alaa.

Anna Tolppi rakentaa lopputyönään syksyksi näyttelyn Galleria Osumaan Helsinkiin. Hän käyttää itsensä johtamisessa KAATISTA eli kirjaa, johon kaataa kaiken. Jos joku tie menee tukkoon, kaatista selailemassa Anna löytää uuden. Kaatikseen hän kirjaa joka päivä ajatukset, tekemiset, kokeilut ja tuotokset. Siellä on kuvia, lehtileikkeitä, piirroksia, kankaanpaloja hintatietoineen jne. Tekstiilialalta valmistuvaa Annaa kiinnostaa arjen kauneus; hän haluaa luoda kaunista ja toimivaa.

”Rakkaudella Tauno” on Anni Haunisen oivallus. Pellavakangasta ja pitsiä penaaleiksi, kasseiksi ja rintamerkeiksi. Kulmassa iki-ihana Tauno Palo vannomassa rakkauttaan. Tuotteet syntyivät Turun joulumarkkinoille ja menivät kuin kuumille kiville. Tauno sytytti Annissa yrittämisen kipinän. Tauno tasaa tietä Ansalle ja ehkä myös Justiinalle. Katso lisää http://solveig-oi-solveig.blogspot.com/

My City My Style oli vaatetuksesta valmistuvien tutkimusmatka näytöksen maailmaan. Tokio, Delhi, New York ja Reykjavik luotiin vaatteiksi ja näytökseksi koreografioineen, musiikkeineen ja lavasteineen. Näytös esitettiin helmikuussa Salossa ja Turussa. Projektin aikana lähti käyntiin valmennusprosessi, jossa opiskelijat oppivat oman itsensä johtamista. He oivalsivat tiimityön arvon ja lähtivät kertomaan siitä muille kouluille. Upea näytös oli oiva osoitus kyvystä tuotteistaa oma osaaminen.

Roope Uusitalo painaa t-paitoihinsa maailman pahuuden: Stalinin, Hitlerin ja Mengelin; kaasunaamarit, koppalakit ja aseet. Paitoja syntyy historian lisäksi videopeleistä, musiikista ja ylipäätään kaikesta kiinnostavasta. Roope ottaa kantaa printeillä eikä turhia selittele. Häntä kiehtoo suunnittelija työ. Nyt paidat syntyvät itselle, kavereille tai kaverin kavereille. Uudeksi väyläksi on löytymässä threadless.com, jossa asiakkaat äänestävät, mitkä tuotteet menevät tuotantoon. Oma yritys on Roopelle yksi mahdollisuus, mutta liikaa vastuuta hän ei harteilleen huoli.

Helminauhaa ja nostalgiaa -blogi on Heini Karan kodikas luomus. Tyylihistorian kurssisuoritus laajeni kustavilaisuudesta maalaisromantiikkaan. Vanhan kotitalon historiaa henkivät esineet ja kauniit luontokuvat luovat mukavaa tunnelmaa. Helppo kuvitella, kuinka ihana tulee Heinin sisustusalan liikkeestä, kunhan aika on sille kypsä. Sitä ennen odottelemme Heinin tuotteille verkkokauppaa.

Salon uuden lifestyle-myymälän sisustuksessa on myös tekstiilin opiskelijoilla sormensa pelissä. Kahdeksan opiskelijaa oli mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa liikkeen somistusta ja laittamassa tavaraa esiin. Hyvä oppi oli, että kaikki, mikä näyttää hyvältä omissa silmissä, ei välttämättä toimi asiakkaan silmissä. Pari- ja tiimityö olivat voimaa yllättävän haasteellisessa tehtävässä. Kokemus antoi ajateltavaa siihen, mitä oma yritystoiminta voisi olla.

Elämää Salon seudun ammattiopiston kulttuurialalla voi seurata blogista osoitteessa http://keikkailu.blogspot.com/

Hope-akvaario @ johtoryhmä.LPKKY

2009-04-01T13:17:00.002+03:00

Hope @ LPKKY johtoryhmä 1.4.2009. Parkanon musiikkiopisto. Puhtaaksikirjoitti Helmikki Kärpänen

Aloituskierroksella kerättiin vihreille paperilapuille yleisöltä arvot, jotka heillä ohjaavat toimintaa ja opetustyötä omassa oppilaitoksessaan. Niin, montako arvoa yhdelle arkille kirjoitetaan =0) - yksi riittää!

Akvaariokeskustelussa teemana oli, kuinka Hope pystyy auttamaan arvojen toteutumista oppilaitoksissa. Mintun ja Marian lisäksi keskusteluun pääsi iso-Heikki. Johtoryhmältä esiin nousi seuraavat teemat:

joustavuus
reiluus
luotettavuus
turvallisuus
asiakaslähtöisyys
yhteinen tehtävä
yhteinen päämäärä
verkosto
yrittäjyys

Keskustelun puheenvuorot:

• (Heikki) Yrittäjyys  työllistyminen  otetaan esiin oppimisessa ja opetuksessa

• (Maria) Hyvä pointti että opetus ja oppiminen on erikseen. Kun oppija oppii, myös opettaja – valmentaja oppii. Ollaan jatkuvassa oppimisen ja muutoksen prosessissa

• (Heikki) Yrittäjyys hankkeena antaa mahdollisuuden opiskelijoille työllistyä. Nyt, kun firmat heittää hyviä osaajia ulos, on oppimisympäristöissä huomioitava mahdollisuus työllistää itse itsensä. Hanke tarjoaa valmiuksia yrittäjyyteen, myös ajattelumalleja, mikä on yksin tekeville suomalaisille ehkä vierasta

• (Maria) Aivan, Omniassa, Hopen kumppanioppilaitoksessa, työllistävyys tuli rakennusalalla ns. iholle. Alan töitä on paljon, mutta liikkeet eivät työllistä näin taantuman aikaan opiskelijoita ja valmistuminen viivästyy. Ratkaisuksi mietittiin osuuskuntaa, jossa opiskelijat voisivat työssäoppimisen suorittaa. Yrittäjyys tässä on sitä, että kun to-paikkoja ei ole, ne tehdään – ja siten vastataan työelämän tarpeeseen.

• (Minttu) Hope-valmennusten kautta olen nähnyt opettajien oppimisen merkityksen. Maailma muuttuu ja koko ajan tulee uutta, johon on reagoitava ja se vaatii myös opettajalta uusia taitoja. Oppimisen prosessi on pitkä ja kysymys tässä on miten Hope voi sitä auttaa. Oppimista voi olla vaikka taidon oppiminen ja se on henkilökohtainen prosessi, samoin kädentaidot tai ammatillisen osaamisen taidot. Meillä oppiminen on mielletty ja rakennettu yksilökeskeisksi mutta Hopessa ja tiimioppimisessa on lähtökohtana yhteisöllisyys. Valmennuksessa korostuu menetelmäosaaminen ja hankkeen taustalla on myös tehdä oppilaitosympäristöt sellaiseksi että yhteisöllinen oppiminen olisi mahdollista

• (Heikki) Arvona kohta ”yhteistä päämäärää kohti” - tästä löytyy keskeinen sisältö koko LPKKY:n olemassaolon kannalta. Olisi listattava, mitkä tässä ovat ne olennaisimmat kohdat. Ja asiakaslähtöisyys liittyy samaan asiaan kuin priorisointi. Onko asiakas sitten organisaatio tai joku muu – mikä käsitetään asiakkaaksi. Joskus vaikuttaa siltä, että toimimme näennäisesti motiivista asiakkuuteen, mutta jotkut muut arvot ja lähtökohdat kuitenkin itsessämme ohjaavat toimintaa

• (Minttu) Hyvä pointti! Arvoista ajatellaan usein, että ne ovat huonetauluja. Mutta vain arvot, jotka toimivat käytännössä ovat todellisesti arvokkaita!

• (Maria) Asiakkuuksien asiakaspalvelu –
• (Heikki) Asiakkuuksia on paljon, ja meillä keskeisimmät ovat oppijat ja opiskelijat mutta myös koko yhteiskunta, kun verorahoilla maksetaan. Yhteiskunta odottaa palveluita ja että rakennamme jotain, mikä on huomenna paremmin kuin mitä se on tänään

• (Maria) Juuri näin! Siihen Hopessa tähdätään!

• (Minttu) Ja jos mennään syvemmälle - asiakkaita ovat opiskelijat ja myös heidän asiakkaansa

• (Heikki) Arvona luotettavuus

• (Maria) Opettaja – valmentajan kohdalla se tarkoittaa yksilön osaamisen kunnioittamista ja sen tukemista. Opettaja on tukija ja rinnallakulkija, ei posmottaja. huomioimme ja palvelemme ja kuuntelemme. kuuntelemisen taito – oikealla herkkyydellä

• (Minttu) Hei täällä on arvona ilo!

• (Maria) käännä se toisinpäin?

• (Minttu) oliko meillä iloa? Yrittäjyyteen tarvitaan tietty intohimo (passion) – että jaksaa ja että asiat tapahtuvat. Oppimiseen tällä on se yhteys, että oppimiseenkin liittyvät tunteet. Tiimiakatemiassa on sanonta, minkä ilotta opit sen surutta unohdat!!

• (Maria) Tunteisiin liittyy myös se seikka, että ajattelussaan on lähtökohtaisesti positiivinen – ja tämä ehkä ärsyttääkin joitain – mutta ominaisuus ei ole sisäsyntyinen vaan perustuu ajatukseen, että positiivisuus johtaa ja kestää pidemmälle kuin negatiivisuus

• (Heikki) tämä joskus tuntuu ehkä hieman ”ei ihan jalat maassa” – antaa mahdollisuuden innovaatioihin. Hope antaa resursseja niiden synnyttämiseksi ja niitä ei olisi ilman hankkeen rahoitusta. Mutta miten saadaan tuloksia – miten vaikuttavuutta mitataan?

• (Maria) OPH:sta sanotaan, että sitä saat mitä mittaat. Meillä on kovat ja pehmeät mittarit, ihan numeroita että synnytetään 15 yrittäjyyden oppimisympäristöä. Ne on nämä kovat mutta sitten on pehmeät, kuten vilkkusilmäindeksi

• (Heikki) No mitä SE sitten on?

• (Maria) kun alkaa mennä etukenoon, seurata ja kiinnostua keskustelusta –syttyä!

• (Minttu) toinen pehmeä ihan konkreettinen mittari meillä on kipinäpäivät. Hope on valtakunnallinen hanke ja mukana on iso määrä oppilaitoksia. Muutoksentekiijöillä täytyy olla palo ja jaksaa uskoa. Valmennuksissa opettajat on sanoneet että me innostutaan ja tykätään tehdä muutosta, mutta miten saada muut opettajat mukaan – vastaus tähän on kipinäpäivät, jolloin koko henkilöstö ydinjoukkoa voi osallistua päivään, jossa käydään keskustelua näistä aiheista

• (Maria) muita muutamia toimia jotka tuo numeromittareihin saldoja voisivat olla oppimissopimukset, motorola–järjestelmä, [i. e. reflektio – käytäntöönviemis –raportti], tutkimus partus-menetelmien käyttöönotosta ja miksi juuri aloittaminen on siinä vaikeaa, sekä osuuskunnat.

• (Heikki) vaikuttavuuden mittauksessa on tämä viive että parin vuoden päästä kun on kuperkeikka tehty, voidaan miettiä, onko se johtunut näistä vai jostain muusta? Osuustoimintamuoto olisi semmonen jota voitaisiin viedä eteenpäin. Kynnys yrittäjyyteen on matala, osuuskunat ovat syntynyt yksilöiden tarpeesta, ja on huomattu että porukassa on parempi olla. Osuuskuntaan on matala kynnys lähteä.

• (Maria) Eteläranta 10ssä Suomen yrittäjien pj Markku Pallari sanoi, että osuustoiminnasta puuttuu todellinen riski. Opetushallituksessa oltiin sitä mieltä, että riskillä on peloteltu riittävän kauan yrittäjäksi aikovia.

• (Heikki) Opiskelijat varsin nuoria, eivätkä he voi heittäytyä tässä ja nyt

• (Maria) Pitääkin olla turvallista!

• (Minttu) oppimisympäristönä osuuskunta on turvallinen, siinä ei ole yrittäjän oikeaa riskiä mutta on vastuu omasta tekemisestä ja omista projekteista ja se on ihan eri asia kuin että tekee opettajalle tai että opettaja on hankkinut projekteja

• (Heikki) onko tästä aikeita suunnata kokemuspohjaisesti jatkoa – entä onko siihen mahdollisuuksia?

• (Maria) Kehitys näyttää siltä, että nyt kun kriisit on käynnistetty jatkoa seuraa. Ei kuitenkaan voida ohjailla koko valtakuntaa Ikatasta ja lpkkystä käsin, että täytyy keskittyä alueelliseen kehittymiseen

• (Heikki) Mitä tarkoitat alueella tässä?

• (Maria) Minä tarkastelen maailmaa Röyhiöstä

• (Heikki) Ikaalinen liitetään röyhiöön!!!!

• (Maria) Heikki osaa kysyä oikeita kysymyksiä – sehän toimii kuin oikea valmentaja!

Virtain Pirkosta mallia Italiaan

2009-03-26T19:20:00.008+02:00

Toimivat yrittäjyyskäytännöt oppilaitoksissa leviävät kulovalkean tavoin  paitsi Suomessa myös meiltä muualle. Pirkon Virtain toimipisteessä kävi  torstaina italialaisia vieraita ottamassa selvää, miten opiskelu ja yrittäminen  on onnistuttu yhdistämään. Francesco Majorana (kuvassa vasemmalla) ja Cataldo Ballestri (kolmas oikealta)tulivat Sisilian Cataniasta, saksiaaniveljeskunnan ylläpitämästä Cnosfan  ammattioppilaitoksesta.
Vieraat olivat erityisen kiinnostuneita osuuskunnista, joita Virroilla on  toiminnassa kaksi. He ottivat opiksi Virtain mallista, jossa osuuskunnan  toimintaa tukevat valmentajaopettajat sekä opiskelijamentorit. Cnosfaan  perustettu osuuskunta oli nimittäin jätetty kokonaan opiskelijoiden  hoidettavaksi, mistä seurasi ongelmia.
Datanomien Men at Work ja merkonomien Taitavat kädet -osuuskunta ovat  Virtain toimipisteessä oikeastaan opetusmetodi; merkittävä osa opinnoista  suoritetaan osuuskuntaopintojen kautta. Osuuskunnat toimivat täysin  yrittäjämäisesti, ja niissä opitaan yrittäjyyteen tekemisen kautta.
Ensi kesäksi osuuskuntatoiminta laajenee Virroilla Taitokatu-hankkeen  vauhdittamana niin, että opiskelijat voivat työllistää sen kautta itsensä  kesäksi. Tilat toimintaan löytyivät Meijeriltä, jonne muutto on jo menossa. Ensi  lukuvuonna opiskelijat voivat tehdä osuuskunnan kautta myös omia asiakastöitään  omalla ajallaan.
Markkinoinnin tiimivastaava Tarja Manner mietti opiskelun ja yrittäjyyden  yhdistämisen olevan innostavaa mutta samalla myös uudenlaista asennoitumista  vaativaa. Sekä opettajien että opiskelijoiden on opittava pois vanhasta.  Opettaja ei enää jaa valmista tietoa, vaan opiskelijat ottavat itse selvää  asioista, sisäistävät ja soveltavat tietoa.
Kyllä näillä eväillä varmasti Italiassakin onnistutaan =)
 
terveisin Hanna 

Yrittäjämäinen toimintatapa Pirkon Kangasalan leipuri-kondiittoreilla

2009-03-25T10:10:00.003+02:00

Tiistain terveiset Kangasalta

Tänään tuon terveisiä Pirkon Kangasalan yksikön opetusleipomosta. Tulevat leipuri-kondiittorit siellä leipoivat Reijo Heinosen opastuksella maistuvia herkkuja ja väkersivät toinen toistaan taidokkaampia koristuksia niiden kruunuksi. Osastolla on jo vuosien ajan toimittu aivan yrittäjämäiseen tapaan. Tilaustöitä lähtee päivittäin asiakkaille, ja yrityksille tehdään alihankintaa. Opiskelijoita myös välitetään töihin yrityksiin.

Heinonen korostaa, että yrittäjyys on sisällä kaikessa toiminnassa. Se tarkoittaa taattua tasoa ja uskottavuutta; siitä on vastattava, mitä luvataan. Opiskelijoita myös kannustetaan tarjoamaan omia leipomuksiaan ensin tutuille ja naapureille, vähitellen muillekin. Samalla totutaan pikku hiljaa yrittäjämäiseen ajatteluun ja tapaan toimia.

Opiskelijajoukossa hääri myös jo oikea yrittäjä, Tiina Liitiä Toijalasta. Aiemmin hotelli-ravintola-suurtalouslinjan käynyt Tiina opiskelee vuoden muuntokoulutuksessa leipuri-kondiittoriksi. Hän pitää Lempäälän keskustassa lounas-kahvilaa, on avaamassa lounas-grillin ja pyörittää viikonloppuisin pitopalvelua. Siinäpä haastetta 25-vuotiaalle. Tiina suosittelee yrittäjyyttä nuorille, joilla riittää intoa ja valmiutta tehdä töitä laskematta tunteja. Hän kokee yrittäjyyden antavan vapautta työn suunnitteluun sekä mahtavasti uusia kontakteja.

Lisää Reijon ja Tiinan ajatuksia on tulossa tuonne tiedotearkiston lehtiartikkeleihin. Kuvia löytyy kuvagalleriasta.

terveisin Hanna

Tuliaisia Turust!

2009-03-25T09:11:00.003+02:00

Terveiset Yrittäjyyden ytimessä III - Yrittäjyyskasvatuksen kehittämisseminaarista 20.-21.3.09 Turusta!

Tapahtumassa koulut, yritykset ja organisaatiot kertoivat toteuttamastaan yrittäjyyskasvatuksesta. Seminaarin järjesti Varsinais-Suomen yrittäjyyskasvatusverkosto.
Tapahtuman esitykset ovat tulossa osoitteeseen www.oppimateriaalit.net
Mukana Hope part 2:sta Irma Rantonen ja Niina Ylönen.

Muutamia poimintoja esityksistä ja vinkkejä käytäntöön:
* Oppiminen missä ja milloin vain. Koulu ja oppiminen eivät ole irrallisia muusta elämästä. Oppija suoraan vuorovaikutukseen opittavan asian kanssa.

* Otetaan samat työkalut käyttöön, kuin mitä opiskelijat käyttävät vapaa-ajalla.

* Yrittäjyys mukaan kaikkiin oppiaineisiin. Tehdään järkeviä kokonaisuuksia, ei sirpaleista 45 minuutin pätkäasiaa.

* Yrittäjät tiiviisti mukaan oppilaitosten toimintaan. Esimerkiksi vanhalta konkarilta oppiminen: eläkkeelle jäävä yrittäjä ja alan opiskelija kohtaavat.

* Kaikki tehdään käytännön kautta, opiskelijat tekevät itse ja ottavat vastuun.

* Luottamus ja avoin vuoropuhelu oppijoiden ja valmentajien välille.

* Oppija kysyjän, vaatijan ja kyseenalaistajan rooliin. Opettaja tiedonjakajasta organisoijaksi ja asiantuntijatueksi.

* Opettajat käytännön töihin: opejen työharjoittelut oman koulun alojen työpaikoissa.

* Opettajan on oltava avoin ja valmis muutokselle.

* Oppilaat eivät ole sinua varten vaan sinä heitä varten.

* Yrittäjämäisyys ja innostus elämänasenteena!

Aurinkoista keskiviikkoa!
t. Niina

Terveisiä TOY-ryhmästä

2009-03-23T09:22:00.002+02:00

Terveisiä TOY-ryhmästä

Tulevan viikon haasteita miettiessäni palaan vielä tuokioksi perjantain tunnelmiin. Sain olla mukana TOY-ryhmän valmennuksessa Ikatalla. Siellä opiskelijat kehittivät innokkaina omia yritysideoitaan työssäoppimisjakson aikana. Ja vau, mitä valmennusmenetelmiä siellä oli! Kyllä tekisi pidempäänkin yrittäneelle hyvää kirjata ylös, mistä olisi valmis työssään luopumaan, jotta saisi tilalle uutta. Hus, pois kaikki turha sälä, ja tilalle keskittymistä ydinosaamiseen. Sitten voisi vielä tehdä itsensä kanssa oppimissopimuksen siitä, mitä kaikkea aikoo oppia ja miten päästä perille tavoitteisiinsa.

Lähipäivinä tapaan TOY-mallia toteuttavia opiskelijoita ainakin metalli- ja lasiosastoilla. Heidän ajatuksiaan kirjoittelen paitsi tänne verkkoon myös alueen lehtiin. TOY-mallista olenkin jo kirjoittanut perusteellisen tekstin tuonne HOPE-sivuston lehtiartikkeleihin.

HOPE part 2:n tiedottajana vauhtia riittää. Ensi viikolla kalenterissani ovat myös Pirkon Kangasalan ja Virtain toimipisteet sekä Tulimyrsky keskiviikkona Tampereella. Niistä lisää matkan varrella.

Toiveikasta viikkoa toivotellen

Hanna

Luennoitsijoita ja strategiaa

2009-03-19T21:39:00.003+02:00

Heipsan jälleen Salosta. Pitää aivan hitusen hehkuttaa kun meillä oli keskiviikkona liuta loistavia luennoitsijoita, jotka toinen toisensa jälkeen hehkuttivat samoja asioita, joiden pyrteissä touhuilemme täällä Hopessa. Tiimit, unelmat, yhteisöllisyys, pois putkitutkinnoista, face to face sanaset pulpahtelivat intohimoisesti puheenvuorosta toiseen ja vahvivistivat jälleen kerran, että suunta on oikea=) Väestöliitosta oli Tarja Sandberg, joka hehkutti unelmien nimeen, isä Mitro huumoria hersyvine esityksineen sekä professori Juha Siltala. Päivä oli antoisa ja tukipalveluiden järjestämää sessiota oli kuulemassa koko Salon ammattiopiston väki.

Tänään matka jatkui Rakentamisen ja kulttuurin yksikön strategian merkeissä ja 2010 toimintakauden painopistealueiksi tulivat tiimijohtaminen, tiimimäisten oppimismenetelmien kehittäminen, yhteisöllisyys, ulkopuoliset kontaktit ja verkostoituminen sekä näkyminen.

Tälläisin purjein Salosta
- jori -

Pirkon Hope-suurperhe kipinäpäivän kuvissa

2009-03-18T16:37:00.003+02:00

hope.fi -Galleriasta

Innostusta bloggailuun

2009-03-18T11:02:00.002+02:00

Hei Hopelaiset!

Sain kutsun liittyä blogiinne ja heti tässä laitan tekstiä tulemaan. Olen ohjausryhmän jäsen ja tarkoituksenani on myös tutkia hopeopa, mutta siitä myöhemmin lisää!

Keväisin terveisin Heli

Hope ohjausryhmä Salossa

2009-03-17T18:30:00.007+02:00

Hopen ohjausryhmä kokoontui tänään Salon ammattiopiston tiloissa. Tunnelma oli varsin voimaannuttava ja kohta Hopekipinät syttyvät myös Salolaisten elämässä Mintun ja Marjan sekä muiden intomielisten valmentajien voimin. Paikalla olijat saivat kuulla kiinnostavia uutisia eri puolilta Suomea ja pääsemme mukaan myös Hopea koskevaan tutkimukseen =)

Lisäksi kahvittelun, unelmien ja tositoimien lomassa piipahdettiin katsomassa myös kulttuurin uusia tiloja

- jori l. johanna rintanen -

Kuvatesti

2009-03-17T16:17:00.001+02:00

Uusi tiedottaja mukana vauhdissa!

2009-03-06T12:31:00.004+02:00

Hei kaikille!

Ihanassa auringonpaisteessa on mukava miettiä alkanutta HOPE part 2 -projektia. Hyppäsin hankkeeseen mukaan tiistaina 3.3. starttipalaverissa, ja veikkaan, että olen HOPEsta yhtä innostunut kuin HOPEopetkin! Oli ihanaa kuulla, että ympäri Suomea on HOPEkärpänen jo purrut monia, niin opettajia kuin Pekkarista :)

Minusta olisi erittäin mukava kuulla eri oppilaitoksissa tapahtuneista pienistäkin tempauksista HOPEn tiimoilta, joten kirjoitelkaa ihmeessä kommentteja (tänne tai esim. jenni.ahlstedt@topleaders.net)

Mahtavaa viikonloppua just Sulle!
t. Jenni :D

Hope part II starttaa!!

2009-03-06T12:04:00.004+02:00

Koska Suomelle myönnettyjä ESR-rahoja on viime ohjelmakaudelta vielä käyttämättä, Hope saa laajennuksen jonka aikana testataan verkoston toimivuus ja kipinöidään ympäri oppilaitoksia!

HOPE part 2:n tehtävä on

juurruttaa alueellisesti aloitettuja toimia oppilaitosten käytännöiksi
levittää innostusta muihinkin oppilaitoksiin ja työelämään
viestiä, tiedottaa ja dokumentoida ihan valtavasti

Myös tutkimusta on tulossa ..sekä kaksipäiväinen un-conference Ikaalisten kylpylässä

Omniassa yhteistyötä suunnittelijoiden, markkinoinnin ja kaupan kanssa

2009-02-17T14:56:00.003+02:00

Kädet007 ja Inno-Omnia vauhdittuvat tiimiyrittäjyydestä.Hankkeiden puitteet on nyt luotu ja on lupa lähteä toteuttamaan pieniä pilottiprojekteja. Markkinoinnin ja kaupan kanssa on jo tartuttu toimeen, lisäksi nimekkäitä suunnittelijoita on luvannut lähteä oppijoiden kanssa yhteistyöhön.

Pirkanmaan maakuntakorkeakouluun uusia tuulia

2009-02-17T14:53:00.003+02:00

Ikaalisissa kaupungin ja koulutuksen kehittämistyöryhmiin on tuotu uusia tuulia ja ajatuksia sekä luettu innostavaa kirjallisuutta. Tiimiajattelu leviää hallinnon eri tasoilla

Omnian perhosmalli myötätuulessa

2009-02-17T14:51:00.003+02:00

Omniassa on ilmeisesti käynnissä niin suuri muutos, ettei siitä selvitä perinteisin hallintorakentein. Tiimioppimisen malli sopii tilanteeseen sen sijaan hyvin.
Perhosmalli on myötätuulessa, ja hope-heimo puhaltaa yhteen hiileen

Ikatan hope-heimolaiset kohtaavat

2009-02-17T14:47:00.003+02:00

Ykkös- ja kakkosvalmennuksen opettajat ovat tavanneet ja miettineet, miten vaikuttaa parhaiten muutoksessa - koulu siirtyy modulointiin ja nyt on tilaisuus yhdistää "opetusta" ja aloittaa projektioppimista.

LPKKYn hopelaisten kanssa ollaan maaliskuussa menossa tutustumaan eri tyyppisiin projekteihin ja tiimeihin Hämeenkyrön Monityöhön

Hope-heimo syntymässä

2009-02-17T14:44:00.003+02:00

Oppilaitoksissa on alkanut muodostua yhteishenkeä ja innokkuutta tiimivalmentaja-opettajien välillä, hope-heimolaisuutta. Kun on yhteistä taustaa, on helppo mennä puhumaan ja tarttua toimeen.

Ykkös- ja kakkoshopelaisten välillä yhteys on elintärkeä

Muutoksen alku Pirkossa

2009-02-17T14:32:00.005+02:00

Muutos - voi lähteä myös pienestä. Aiemmasta poiketen oppijoilta kysyttiin Pirkossa, kuinka kurssi voitaisiin heidän mielestään toteuttaa. Ja luovuus lähti käyntiin - näytelmiä, sketsejä, projekteja haluttiin.

(yhteis)hengen rakentaminen alkaa aina jostain

Osuuskunta oppimismenetelmäksi Pirkossa

2009-02-17T14:23:00.003+02:00

Osuuskunta otetaan Pirkossa oppimismenetelmäksi.
Taitokatu -hanke on mukana

Oppijat ja yhteistyö kaupunginarkkitehdin kanssa

2009-02-17T14:21:00.004+02:00

Salossa on meneillään Kaupungintalon rakennushanke, josta arkkitehti tekee väitöskirjaa (yhteisöllinen renesanssiyrittäjyys). Oppijoiden kanssa rakennukseen tehdään 350 m² tilatatuointi, joka toteutetaan tiimeissä.

Salossa opiskelijat järjestivät 200 hlön luentotilaisuuden -itse!

2009-02-12T13:25:00.005+02:00

Kun opiskelijat päästetään irti ..saavutetaan tuloksia ja saadaan aikaan käännytyksiä. Ihan itse organisoivat ja järjestivät 200 turkulaiselle peruskoululaiselle unelmakartoituksen tulevasta -ja rekrytoivat samalla SSKYlle uusia oppijoita!
Lähtevät vielä Forssaan, Tammisaareenkin!

Sivustolla ongelmia

2008-12-18T11:46:00.005+02:00

Hope-sivusto ei jostain syystä toimi... soitellaan ja sähköpostitellaan.

Opettajille palkkoja!

2008-12-18T11:46:00.004+02:00

Todella monen mutkan takana on ollut saada opettajille hankkeeseen kuuluvat palkat maksuun! Kouluissa ei ole kulttuuria, että opettajille voisi maksaa enemmän kuin mitä vuoden alkuun on tunneista sovittu. Nyt kuitenkin hankkeen vieminen eteenpäin edellyttää maksamista, se on hankepäätöksessä ehtona!

Yhden henkilön kahden viikon työ, 80 tuntia, on tarvittu, että ensimmäinen opettaja saa korvauksen koulutukseen osallistumisesta!

On ehdotettu virkavapaan hakemista, palkasta pidättämistä, kahta - kolmea uutta lomaketta ... kamreerin ja kipparin allekirjoituksia ja kaikkea mitä nyt voikaan koneiston kuvitella voivan tuottaa.

On vierailtu yksikön ja kuntayhtymän taloudessa, useampaan otteeseen jne.

Ensivaikutelma on tärkein

2008-12-09T15:36:00.005+02:00

Oikea aloitus saa ryhmän heti mukaan. Hevoskievarin tutustumispäivässä Johannes esitteli kirjallisuutta, johon pääajatuksensa perustaa. Huomattava pino, tarkkaan kommentoitu ja alleviivattu. Opettajat lähtivät kuulemma paremmin mukaan kuin ensimmäisessä jaksossa - lähdekirjallisuudesta näkee, mihin menetelmät perustuvat.
Se ei olekaan keksittyä vaan pääteltyä ja koettua.

Projektin web-sivut

2008-12-01T14:02:00.001+02:00

Hanke-esittely

2008-11-29T14:59:00.001+02:00

täydennyskoulutusta toisen asteen ammatillisille opettajille

OPS lakkaa olemasta ja tilalle saadaan tutkinnon perusteet, joissa yrittäjyys on vahvasti mukana.

Käytännön menetelmiä ja työtapoja toteuttaa yrittäjyyttä opiskelijoiden kanssa arkipäivän työssä
pääsee oppimaan opettajille suunnatussa täydennyskoulutuksessa. Koulutus kestää n. 1½ vuotta ja on maksuton.

Käytännössä opiskelu tapahtuu kolme päivää kestävinä intensiivijaksoina, jotka sijoittuvat kuudeksi viikonlopuksi pitkin vuotta.

Hope - opettajien yrittäjyyskasvatushankkeessa on mukana yhdeksän oppilaitosta ympäri Suomea.
Hanketta hallinnoi Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos.